Historiaa uusiksi – kirkollisia uutisia Kodjalasta

0

Timo Rantanen

”Korilan kirkost kyl puhuta, mut kukka ei tiär siit mittä.” Tämä oli Matin lausahdus elokuussa 2016. Asiaahan piti ryhtyä selvittämään, kun kaksi umpiuteliasta kohtaa tällaisen ongelman. Vain tovin kuluttua meitä oli trio, kun Reijo tuli mukaan selvittämään mysteeriä.

Onhan se uhkarohkeaa, kun kolme alan täydellistä diletanttia lähtee tutkimusmatkalle menneisyyteen. Kellään ei ole minkäänlaista koulutusta historiaan eikä arkeologiaan nyt ainakaan. Mutta kyllä vanhakin vielä oppii, kun oikein yrittää.

Lokakuussa 2016 arkeologian professori ja Suomen johtava keskiaikaisten kirkkojen tutkija Markus Hiekkanen vastasi avunpyyntööni. Hänen tekstinsä meni aika tarkkaan näin: Kodjalan kappeli on yhtä mielenkiintoinen kuin vaikeakin tutkittava. Tietoja siitä pitää hakea arkistojen kätköistä, se vie aikaa ja on joskus turhauttavaakin.

Aikaahan siinä meni, mutten nyt ihan allekirjoita turhautumista. Reijolla ja minulla oli vahvempi usko: kyllä se kirkko siellä on ollut. Matti tuppasi usein olemaan se epäilevä Tuomas.

Hiekkanen oli oikeassa, emmekä montaakaan kiveä jättäneet kääntämättä. Enää ei ole mahdollista pysyä laskuissa, mutta jo lokakuussa 2018 olimme vaivanneeet yli 200 ihmistä ja instanssia. Omituisimpia kohteita lienevät Ruotsin meriarkeologian professori Johan Rönnby ja kirjailija Kaari Utrio . Kokeilimme Vatikaanin arkistoakin, mutta se ei nyt onnistunut mitenkään.

Arkeologia on muun elämän ohella silkkaa sattumaa. Hiekkasen onnistuimme houkuttelemaan marraskuussa 2018 Lukkalanmäelle. Hän oli sitä mieltä, että kyllä mäellä jotain on, mutta tiedemiehenä hän ei usko mitään, ennen kuin kirkosta löytyy kunnon todisteita.

Me harrastaja-arkeologit huomasimme piankin, että nyt on omat eväät syöty. Tarvitaan ihan uudenlaista apua. Ja tässä tätä sattumaa: Turun yliopiston arkeologian professori Visa Immonen oli jo aika alkuvaiheissa lupautunut meille konsultiksi.” Kunhan en vaan joudu mihinkään töihin”, hän sanaili.

Ei hänen konsultointinsa turhaa ollut. Visa esitti, että ota yhteyttä Jussi Kinnuseen, joka on koko peto tekemään maaskannauksia. Kohtuullisen minunlaiseni viesti Jussille tuotti tulosta. Hän lupautui hommiin, mutta kyllähän siinä rahaakin tarvitaan.

Jussi haki parina vuonna apurahaa, mutta Kulttuurirahasto ei myöntänyt. Typerät päättäjät. Koko Kodjalan kirkkotutkimus oli kuivatelakalla. Taivaan lahjana meille ilmoittautui tänä vuonna yksityinen sponsori. Lahjoitus ei ollut mitätön.

Nyt kun Jussi on tehnyt Lukkalanmäen maaskannauksen, voi oikeussalien sloganin kääntää nurinniskoin. Sehän menee niin, että syytön, kunnes toisin todistetaan. Voisi aihetodisteiden perusteella väittää, että syyllinen kunnes toisin todistetaan. Kun Jussin tutkimustulosten perusteella on selkeästi näkyvissä kivisiä perustusten jälkiä ja vielä kuulemma merkkejä haudoista, ei liene epäilystä kirkon olemassaolosta.

Oikea tiedemies vaatii vielä sen savuaavan aseen, mutta kannattaa hartaudella lukea professori Immosen lausuntoa.

”Mikäli maatutkauksen tulokset kyetään vahvistamaan, löytö on merkittävä. Sen lisäksi, että se muuttaa paikallista historiankirjoitusta, Kodjalan kirkonpaikka on laajemminkin tärkeä. Emme nimittäin tunne Suomesta kuin harvoja keskiaikaisia kirkkoja ja kappeleita, jotka olisivat jääneet pois käytöstä näin varhain. Kirkonpaikka olisi varsinainen arkeologinen aikakapseli.”

Kirjoittaja on Kodjalan kirkkotutkimuksen tuki ry:n puheenjohtaja