Huikea tavoite ja miten sen voi saavuttaa

0

Vuosi vuodelta ymmärrän paremmin, kuinka tärkeää olisi olla hyvässä kunnossa. Enää ei ole kyse mistään ulkoisesta habituksesta – vaikka on sekin tietysti parempi hyväkuntoisena – vaan terveydestä ja jaksamisesta, hyvästä elämästä.

Selkeäkin ymmärrys muuttuu valitettavan työläästi toiminnaksi. Aloitin taas tänä syksynä uuden kunto-ohjelman johon kuuluu liikuntaa, lihaskuntotreeniä ja ruokavalio. Ei ole ensimmäinen kerta kun aloitin, toiveikkaita aloituksia on vaikka kuinka monta. Niille on yhteistä se, ettei mikään niistä ole johtanut mihinkään.

Ensimmäinen varsinainen kuntoiluherätys lie ollut 1980-luvulla ilmestynyt Annen aerobic -treeni. Se oli Miss Universum Anne Pohtamon johdolla tehty rytmikäs musiikkiliikunta jota sai ostaa c-kasetin kerrallaan.

Seuraavaksi hurahdin elävään ravintoon. Kasvatin ituja ja vehnänorasta, harjoittelin hapankaalin tekoa ja kompostoimista sisätiloissa.

Sitten tuli juokseminen. Sitä kesti kaksi viikkoa.

Listaa voisi jatkaa. Tuloksia ei tullut. Ei niitä muuten tullut Annellekaan, sillä muutama vuosi sitten luin iltapäivälehdestä, miten entinen Miss Universum on aloittamassa kuntoremonttia, vihdoin. Kauneinkin olento on siis vain ihminen.

Minä, samoin kuin miljoonat muut, yritän hoitaa asiani hyvin. Kissat, koirat, lapset, iäkkäät sukulaiset ja ansiotyöt huolehditaan, kotiakin siivotaan ja pihaa laitetaan, mutta omaa itseä lyödään räikeästi laimin. Ruumis rapistuu, askel lyhenee, henki kulkee enää vaivoin ja sitä kaikkea katsoo itsensä vierestä, antaa tapahtua ikään kuin sille ei mahtaisi mitään. Sitten sairastutaan ja mennään lääkäriin ihmettelemään mikä nyt tuli. Ihan sama kuin ajaisi uuden auton tahallaan päin seinää ja yrittäisi purkaa kaupan kun auto hajosi.

On tietysti sairauksia, jotka tulevat vaikka kuinka kuntoilisi ja söisi terveellisesti. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta moniin asioihin voi.

Tapanani on kirjoittaa tehtävälistoja. Työpöydälläni on aina paperi, johon olen kirjoittanut painokkaasti ja alleviivaten TEE ja sen alle pitkän listan kaikesta, mistä on aivan välttämättä huolehdittava. Menetelmä on tehokas ja vastenmielisetkin työt tulevat hoidettua.

Vielä kertaakaan en ole itse päässyt listalle. Kaikki muu menee sen edelle, että istuttaisin itseni säännöllisesti ruokapöytään ja söisin kunnolla tai tekisin sen lihaskuntotreenin.

Kyse ei ole ajanpuutteesta tai epäitsekkäästä luonteenlaadusta vaan laiskuudesta, mukavuudenhalusta ja tiukassa istuvista, varhain opituista huonoista tavoista. Tekosyitä tekemättömyyteen on naurettavan helppo keksiä: polveen sattuu, mahaan sattuu, päätä kivistää, ei voi, ei pysty.

Miten käy tämänkertaisen kunto-ohjelman?

Usko horjuu välillä, mutta en ole luovuttanut. Olen jopa saavuttanut pieniä tuloksia. Se motivoi ja antaa uskoa siihen, että voisin kävellä omin jaloin elämäni loppuun asti ja päästä tuolista ylös ilman apua.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here