Junamatka Turkuun ihana ois

0

Irina laulaa kappaleessa Haluun olla yksin, että junamatka Turkuun ihana ois. Minäpä pääsin syyslomani päätteeksi kokeilemaan pitkästä aikaa, miten ihana se oli. Paluumatkalla meitä olisi ollut autossa viisi ihmistä ja koska lasten istuimet ottavat ison tilan takapenkistä, tilaa oli viidelle liian vähän. Minä uhrauduin ja varasin itselleni junalipun.

Junamatkustaminen on minusta aina ollut jotenkin kiehtovaa. Se on kuin välitila lähtöpaikan ja kohdepaikkakunnan välissä. On hypnoottista tarkkailla asemilla olevia ihmisiä tulossa ja menossa.

Halutessaan junassa voi olla täysin hiljaa. Siellä on helppo myös uppoutua omiin ajatuksiin. Jäin pohtimaan omia opiskeluaikojani, jolloin junayhteys oli minulle tärkeä linkki menneen ja nykyisen välillä.

Muuttaessani Varsinais-Suomeen jätin kaikki ystäväni ja läheiseni pohjoiseen. Aluksi kuljin lähes joka kuukausi junalla Ouluun ystävieni luokse. Pikkuhiljaa elämä Turussa otti enemmän sijaa elämässäni ja Oulun reissut harvenivat. Silti vannoin, että kunhan olen saanut opiskelut valmiiksi, niin ostan lipun ensimmäiseen pohjoisen junaan ja matkustan kotiin.

Toisin kävi. Ennen valmistumistani sain jalkaani työelämän oven väliin eikä lähteminen ollutkaan enää päällimmäisenä mielessä. Myös eräs tietty turkulainen mies oli ilmestynyt elämääni vain puoli vuotta ennen kuin minun piti lähteä. Valmistumispäivänäni en siis pakannutkaan tavaroitani vaan juhlin saavutustani uudella kotipaikkakunnallani uusien ja vanhojen ystävien kanssa.

Toisen kerran juna osoitti arvonsa, kun tyttäremme syntyi ja osoittautui haluttomaksi automatkustajaksi. 30 kilometriä hän jaksoi mukisematta, mutta sen jälkeen oli pakko pysähtyä. Matkanteko pohjoiseen mökille ja mummolaan kävi työlääksi.

Lopulta päätimme ostaa minulle ja hänelle lipun junaan vähintään toiseen suuntaan. Kuopus ei ollut erityisen ihastunut junaankaan, mutta siellä hänet saattoi ottaa syliin ja kanniskella repussa uneen ilman, että matkanteko pysähtyi. Junamatka laski sekä lapsen että minun stressitasojani merkittävästi.

Viime lauantaina istuin siis jälleen kerran junassa. Tällä kertaa se antoi minulle hetken aikaa omille ajatuksilleni ja muistoilleni. Kun juna saapui Turkuun ja näin, miten syysaurinko värjäsi keltaisella valollaan uutta kotiseutuani ja tutuiksi tulleita paikkoja, tunsin lämpimän läikähdyksen sisälläni. Olin tullut kotiin!

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, jonka juuret ovat pohjoisessa, mutta koti Varsinais-Suomessa.