Kustavin kirkossa on kaikkea kaksin kappalein

0
Tämä 1400-luvun krusifiksi on joutunut luopumaan vain vasemmasta kädestään. Kirkon alttaripöydällä olevalta 1300-luvun ristiinnaulitulta on viety kummatkin kädet.

Ossi Nyström

Viimeisimmän tiedon mukaan Kustavin kirkko on Suomen vanhin säilynyt ristikirkko. Se rakennettiin alunperin Rahin saarelle Pyhän Jakobin kappeliksi 1670-luvulla. Nykyiselle paikalleen kirkko siirrettiin 1700-luvun lopulla, ja esineistönsä puolesta se on eräänlainen yhdistelmä entisiä Rahin ja Vartsalan kappeleita.

– Täällä on tuplasti kaikkia arvoesineitä. Toinen saarnatuoli on tässä ja toinen on varastossa. Kaksi keskiaikaista puuveistosta on tässä ja neljä muuta varastossa. Minulla on projektina, että ne sijoitetaan ensi kesänä pysyvästi tänne kirkkoon, kirkkoherra Tiina Rautiainen kertoo.

Ensisilmäyksellä kirkkosalissa vaikuttaisi olevan tuplasti myös urkuja.

– Tuo toinen on vanhan urun fasadi, siellä ei ole urkuja tai koneistoa. Uudemmat urut ovat Raision seurakunnan urut vuodelta 1969.

Myös kirkkolaivoja on Kustavissa enemmän kuin monissa muissa kirkoissa. Merenkävijät lahjoittivat tekijän tai lahjoittajan nimeä kantavia votiivilaivoja keskiaikana rannikkokirkoille ikään kuin kiitokseksi Jumalan varjeluksesta.

– Meillä on kolme votiivilaivaa, ja neljäskin on vielä Forum Marinumissa. Merenkäynti oli vaarallista, mutta kaikki elinkeino oli merellä.

Laivat ovat peräisin Vartsalan kappelista.

– Todennäköisesti hyvin varhain keskiajalla Vartsalan saarella Kappelinrannassa on jo ollut Pyhän Johanneksen kappeli. Keskiaikaiset katolisen kirkon patsaat ja muut aarteet ovat sieltä.

Sekä Vartsalan että Rahin kappelit ovat olleet Taivassalon kappeleita. Kun 1700-luvun loppupuolella todettiin, että ne ovat heikossa kunnossa, ei molempien kunnostamiseen ollut varaa.

– Viivottimella jos vedetään puoliväli Rahin ja Vartsalan välille, niin se on tässä. Kustaa III antoi luvan rakennuksen pystyttämiseen, ja kirkko sai myös nimensä hänen mukaansa. Kustaan kirkko. Kun kunta itsenäistyi oli taas tiukka taisto, että mikä on kunnan nimi. Sitten päätettiin, että otetaan seurakunnan nimi.

Parisataa vuotta aiemmin elettiin uskonpuhdistuksen aikaa. Kustaa Vaasalle siirtyminen luterilaiseen sanan kirkkoon sopi hyvin, sillä hän saattoi nyt lunastaa kirkon kaikki tarpeettomiksi tulleet arvoesineet valtiolle.

– Ensin lähti aarteet. Kun kirjattiin mitä omaisuutta on Vartsalan kappelilla, löytyi yksi ehtoollislautanen. He tiesivät, miksi kysyttiin, ja siksi vain yksi löytyi, Rautiainen naurahtaa.

Puiset pyhimyspatsaat tuskin paljoa kiinnostivat hopeaa hamunnutta kuningasta. Sata vuotta myöhemmin ne kuitenkin häiritsivät puhdasoppisia.

– Silloin oli sellainen ajatus, että nämä puujumalat ovat epäjumalia, ja ihmiset luottavat liikaa niiden taikavoimaan, joka täytyy jotenkin viedä niiltä pois. 1600-luvun puhdasoppisuuden edustajat veistivät hienoilta ja arvokkailta puupatsailta nenät, sormet, kädet, varpaat…

Yksi tärvellyistä puuveistoksista on vielä muitakin arvokkaampi.

– Tuo 1300-luvun krusifiksi on vanhinta ja arvokkainta, mitä täällä on. Se on Vartsalan kappelista. Liedon mestari on taiteilijaryhmän nimi, eli sama kuin on esimerkiksi Taivassalon ja Raision kirkossa. Tämä on ainoa tällainen pieni, jonka olen nähnyt. Siinäkin on alunperin ollut kädet.

Rahin ja Vartsalan kappeleiden lisäksi Kustavin kirkossa on muistoja myös Seiskarin mutterikirkosta. Suomenlahdella sijaitsevan Seiskarin saaren 400 asukasta evakuoitiin paikalta ennen talvisodan alkua ja Neuvostoliiton miehitystä. Evakkoväki asutettiin Rymättylään, Askaisiin, Kustaviin ja Uuteenkaupunkiin. Jossain välissä saarelta salakuljetettiin maalauksia, joista kolme on Kustavissa ja yksi Uudenkaupungin Uudessa kirkossa.

– 1970-luvulla Kustavin pappilan vintiltä löytyi pölyisiä kääröjä. Kun ne avattiin, paljastui, että ne olivat Seiskarin vanhan kirkon, mutterikirkon alttariseinän maalauksia. Eihän sitä olisi muuten millään selvitetty, että mitä ne ovat, mutta ne olivat olleet restauroitavina sukupolvea aikaisemmin, ja siksi niistä oli dokumentit. Mutterikirkossa oli viisi maalausta, joista yhtä ei ole vielä löydetty.

Isoa osaa Kustavin kappeleiden esineistöstä säilytetään kirkon erillisessä varastorakennuksessa. Hämärästä huoneesta löytyy Rahin saarnatuoli, Vartsalan barokkityylinen alttarilaite, Jägerhorn-suvun hautavaakuna, 1400-luvun krusifiksi ja monenlaista muuta. Myös rakennuksella itsellään on varsin jännittävä historia.

– Tämä oli leikkaushuone, ja vähän sellainen kammottava pikkupojalle, kun ei oikein ollut käsitystä, että mitä leikataan, mutta ihmisiä kumminkin, paikalle osunut Pertti Lehto kertoo.

– Tämä on viime vuosisadan alkupuolen sairaala. Obduktiohuone, eli leikkaussali. Ehkä ei niinkään tutkittu eläviä, vaan ennemminkin tutkittiin kuolinsyytä, Tiina Rautiainen lisää.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here