Löytöeläin valmistautuu uuteen elämään sijaiskodissa

0
Jenni Nyberg (vas.) ja Milla Frangen majoittavat molemmat kotonaan löytöeläimiä omien lemmikkiensä lisäksi. Komea Maxi kuuluu talonväkeen, Maru etsii uutta kotia.

Milla Frangen omistaa kaksi koiraa ja viisi kissaa. Parhaillaan hänen hoidossaan on myös viisi uutta kotia etsivää löytökissaa. Aamuihin on varattava tunti ylimääräistä kissanhiekkalaatikoiden siivoamiseen ja eläinten ruokkimiseen, huonekalut pitää suojata vääriin paikkoihin pissaavien kissojen takia ja keittiön työpöydälle ei mahdu juuri muuta kuin rivi ruokakuppeja. Viherkasviharrastuskin on jäänyt taka-alalle, kissathan kuitenkin söisivät kasvit.

Mikä saa ihmisen jakamaan kotinsa näin monen eläimen kanssa, vieläpä sellaisten, jotka voivat tullessaan olla sairaita tai vihaisia?

Kysymys huvittaa Millaa samoin kuin hänen seurassaan olevaa Jenni Nybergiä. Molemmat ovat Vakka-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen aktiiveja, Jenni puheenjohtaja ja Milla varapuheenjohtaja.

– Eläinten kanssa ei ole ongelmia, ihmisten kanssa on joskus vaikeampaa.

Vakka-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen alue käsittää Laitilan lisäksi Uudenkaupungin, Vehmaan, Taivassalon, Kustavin, Mynämäen ja Pyhärannan. Yhdistyksessä on 65 jäsentä ja 15 sijaiskotia löytöeläimille. Suurin osa talteen otettavista eläimistä on kissoja, tänä vuonna niitä on päätynyt yhdistyksen hoiviin jo 66 kappaletta. Määrä on vuosi vuodelta noussut.

– Yksi syy on se, että ihmiset ilmoittavat nykyään herkemmin kissoista, joilla ei näytä olevan omistajaa, Jenni kertoo.

Kissan tarina noudattaa usein samaa kaavaa: kissa ilmestyy pihapiiriin ja hyvää tarkoittavat ihmiset ryhtyvät ruokkimaan sitä. Leikkaamattomat kissat lisääntyvät ja pian on valmiina kokonainen kissapopulaatio.

– Hiljattain meille ilmoitettiin villikissoista ja kerrottiin, että niitä on ainakin neljä. Kun sitten kävimme loukuttamassa kissat, niitä löytyikin neljätoista.

Tänä vuonna talteen otetuista eläimistä yhdistyksen hallussa on vielä 50 kissaa ja kaksi kania. Lain mukaan löytöeläintä pitää säilyttää 15 vuorokautta ja jos omistajaa ei löydy, eläimen voi luovuttaa uudelle omistajalle. Jos löytöeläimellä on tunnistesiru, omistaja löytyy helposti, muuten yhdistys ilmoittaa kaikista hallussaan olevista eläimistä omilla nettisivuillaan ja facebookissa. Siruttomien eläinten perään kysellään ani harvoin. Kaikki löytökissat eivät silti ole villejä ja arkoja, jotkut suhtautuvat ihmisiin hyvin luottavaisesti. Nytkin Millan luona on kaksi talteen otettua kissaa, jotka nauttivat kovasti ihmisen seurasta, ovat mielellään sylissä ja ovat varsin todennäköisesti olleet tavallisia kotikissoja.

– Me emme pysty tekemään enempää omistajan löytämiseksi. Pitää myös muistaa, että lain mukaan lemmikin omistajalla on velvollisuus etsiä kadonnutta lemmikkiään. Etsiminen pitää aloittaa heti kun lemmikki on kadonnut.

Milla, Jenni ja kaikki muut eläinsuojeluyhdistyksen jäsenet tekevät vapaaehtoistyötä päivätyönsä ohessa. Aina ei ole mahdollista lähteä heti kun huolestunut kansalainen soittaa. Yhdistyksellä ei myöskään ole löytöeläimille mitään muuta säilytyspaikkaa kuin sijaiskodit.

– Tästä syntyy joskus väärinkäsityksiä. Jos joku aikoo loukuttaa villikissan, hänen pitäisi myös tietää, minne hän vie sen. Me emme automaattisesti heti voi tulla hakemaan kissaa emmekä ottaa sitä hoitoomme.

Sijaiskotiin päätynyt kissa tai muu eläin viettää siellä muutamia viikkoja tai kuukausia kunnes on valmis siirtymään uuteen kotiin. Sijaiskodissa eläin madotetaan, sirutetaan ja leikataan. Kun on aika lähteä uuteen kotiin, sijaisemännällä on usein itku herkässä.

– Paras palkinto tässä työssä on se, kun näkee, miten kissa kesyyntyy ja saa uuden kodin.

.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here