Silon metsissä huokuu erämainen rauha

0
Kuusikoissa kasvaa usein sekapuuna lehtipuita kuten koivua. Lehtipuiden karike lisää kuusimetsien elinvoimaa.

Laitilan taajaman itäisellä reunalla sijaitsevat Silon metsät. Alueen luonto on säilynyt harvinaisen monipuolisena ja paikoin jopa hyvin luonnontilaisena. Laitilassa, kuten lähes koko eteläisessä Suomessa vanhat metsät ovat säilyneet pieninä saarekkeina.

Eikä ikimetsiä juuri enää löydy suojelualueiden ulkopuolelta. Silon metsissäkin kyllä on nähtävissä jo vuosisatoja jatkunut metsien hyötykäyttö.

Nykyinen ilmastonmuutos hankaloittaa monien lajien elämää ja ne joutuvat etsimään uusia elinalueita. Valitettavasti vanhat ikimetsät ovat saarekkeina talousmetsien keskellä. Monille lajeille liikkuminen saarekkeista toiseen on vaikeaa ja monet lajit häviävät ainakin paikallisesti.

Parhaiten ovat säilyneet alueen kalliomänniköt, joissa on myös keloja ja lahopuuta. Muun muassa monet hyönteiset käyttävät lahopuuta niin ravinnoksi kuin pesäpaikoiksi.

On hyönteislajeja, jotka eivät juuri asetu alle sata vuotiaisiin metsiin. Yksi tällainen on liekohärkä, jonka toukat käyttävät lahopuuta ravinnokseen. Toukat viihtyvät puun enimmäkseen puun lahonneessa ydinpuussa. Liekohärälle kelpaa ainoastaan vuosikymmeniä lahonneena ollut puuaines.

Muita lahopuulla viihtyviä hyönteisiä ovat muun muassa jätkäjäärä ja sarvikeräpallokas. Olisikin tärkeää saada myös vanhoja talousmetsiä suojelun piiriin. Vanhan aarnimetsän syntyy kuluu noin 300-

500 vuotta.

Vanhan kuusen tai männyn lahoamiseen voi kulua noin 200-300 vuottakin. Paikoin silon metsistä löytyy vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä jotka ovat yli satavuotiaita. Osa jopa lähes 400-vuotiaita.

Vanhalle metsälle ominaisin piirre on juuri suuri lahopuun määrä. Talousmetsistä korjataan yleensä kaikki lahopuu pois.

Luonnontilaisen metsän hyviä indikaattorilajeja ovat muun muassa käävät, joista monet ovat käyneet harvinaisiksi. Varsinkin ikimetsien käävät ovat vähentyneet voimakkaasti ja muun muassa riekon kääpää ei enää löydä nykyisistä talousmetsistä.

Lahopuu on todella tärkeää monille lajeille. Noin neljäsosa metsien eliölajeista tarvitsee lahopuuta.

Talousmetsiä hakataan yhä nuorempina ja yli satavuotiaat puut rupeavat olemaan jo harvinaisia eteläisessä Suomessa. Talousmetsiä hakataan nykyisin jo 50 vuoden iässä.

Silon metsistä löytyy vielä tarpeeksi paksuja ja vanhoja mäntyjä palokärjelle. Palokärki ei pysty tekemään pesäkoloansa ohuisiin puihin ja sopivista puista onkin pulaa. Alueen kuusikoissa pesii muun muassa varpuspöllö, jolle on tärkeää saada paksuseinäinen ja syvä pesäkolo. Näätä käy mielellään rosvoamassa varpuspöllön pesiä. Alueen kuusikoissa kuuluu myös käpytikan ja pohjantikan vaimea koputus.

Myös lehtimetsiä Silosta löytyy, muun muassa komeita haapoja. Lehtipuut lahoavat havupuita nopeammin. Lehtipuut ovat tärkeitä myös havupuille. Lehtipuiden karike vähentää havupuiden aiheuttamaa maan happamuutta, sekä lisää maanpinnan kosteutta ja lämpötilaa.

Alueen metsissä riittää kuultavaa ja nähtävää läpi vuoden. Läpi vuoden metsissä viihtyvät muun muassa korppi, pyy, kanahaukka, helmipöllö, palokärki, töyhtötiainen ja viirupöllö. Vanhoissa käpytikan tekemissä koloissa pesii myös useita leppälintupareja.

Alkukesällä monet matalat kasvit ovat kukassa. Metsien laiteilla ja aukoissa kukkivat oravanmarja, vanamo, kielo ja etunleipä.

Silon alueella sijaitsee myös kaunis ja erämainen Valkkisjärvi. Keväällä ja syksylläkin järvellä voi tavata pohjoiseen muuttavia kahlaajia ja vesilintuja, kuten uiveloita.