Taatusti suomalaista ruokaa

0

Tatu Ujula

Suomen kansalaiset ovat saaneet lukea huolestuttavia uutisia kotimaisesta ruoantuotannosta. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK on nostanut mediassa esille painavan ongelman: Monilla tuotantotiloilla on vaikeuksia ylläpitää maksuvalmiutta. Tämän seurauksena on pahimmassa tapauksessa tilojen toiminnan loppuminen ja kotimaisen ruoantuotannon määrän väheneminen.

Lukijan mielessä saattaa risteillä ajatuksia siitä, miten tilannetta tulisi helpottaa. Ylen uutisen (6.10) mukaan asia on kimurantti. Tuottajat ovat solmineet sopimuksia, joiden hinnat eivät jousta.

Samaan aikaan he joutuvat kärvistelemään kasvaneiden maksujensa kanssa. Yle listasi uutisessaan ratkaisut rahoitussektorin toimista valtioon saakka, joilla tilanne saataisiin hallintaan.

Tämän kolumnin merkkimäärän rajoissa en voi maailmaa pelastaa. Sen sijaan voin tuoda esille meidän arjessamme olevan ilmeisen arvovalinnan: Arvostammeko kotimaista ruokaa ja olemmeko valmiita pulittamaan siitä riihikuivaa rahaa?

Yritys, kuten kauppa, ostaa tuotteita, jotka menevät kaupaksi. Meidän tehtävämme kuluttajina on äänestää lompakoillamme niitä tuotteita, joiden haluamme jäävän kestohitiksi markettiin.

Nyt kun teemaan päästiin, otan esille yhden murheenkryynin kotimaisen ruoan voittokulun tiellä. Osa tuotteista pyrkii hämmentämään kuluttajia.

Tuote voi antaa mielikuvan siitä, että se on kotimainen, vaikka se onkin peräisin kaukomailta. Tuote on esimerkiksi saatettu valmistaa Suomessa, mutta lihan alkuperä onkin EU.

Ratkaisuksi elintarvikepakkausten päälle on kehitelty mitä erikoisempia merkkejä, joiden avulla kuluttajan on tarkoitus seilata kaupan käytävillä. Välillä silti päädytään suurennuslasilla tihruttamaan pakkauksen takapuolta, jotta varmistetaan, onhan ruoka varmasti suomalaista ja mieluiten myös made in Finland.

Ruoka on aihe, joka kiinnostaa suomalaisia. Senpä takia sen alkuperä, laatu ja ominaisuudet puhuttavat. Hyvä niin.

Äkillisessä kriisitilanteessa olemme tuontiruoan armoilla, jos laiminlyömme kotimaisen ruoantuotantomme. Samoin on mielestäni turha keskustella kotimaisen ruoantuotannon alueellisista päästöistä.

Ruokaa syödään myös Helsingissä, joten jos maaseudun päästöt häiritsevät, voivat he puolestani kasvattaa vihreän ruokansa Helsingin Kalliossa. Enkä tarkoita vihreällä tässä kohtaa kannabista. Sille teemalle lienee kuitenkin syytä varata oma kolumninsa.

Kirjoittaja on kotoisin Laitilasta ja työskentelee Ypäjän kunnanjohtajana.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here