Valehtelemisiin

0

Ossi Nyström

Kun olin lapsi, minulle kerrottiin, että läheisessä kivikossa asuu mäyrä. En tiennyt, minkälainen otus mäyrä on, mutta siitä olin kuitenkin varma, että en halunnut törmätä sellaiseen. En mennyt enää kovinkaan usein kivikkoon leikkimään.

Ei siellä kivikossa oikeasti mitään mäyrää ollut. Minut vain yritettiin pitää valheen keinoin loitolla paikasta, jossa olisin saattanut loukata itseni.

Valheet jatkuivat. Joulun lähestyessä käyttäytymistäni kontrolloitiin kertomalla, että punaisiin hiippalakkeihin pukeutuneet pienet partasuiset miehet katselevat minua salaa ikkunan takaa. Mielestäni olisi ollut paikallaan, että isä olisi ajanut ne matkoihinsa.

Sen sijaan minulle sanottiin, että minun kuuluu olla mieliksi näille tirkisteleville miehille. Minun annettiin ymmärtää, että nämä inhottavat ukot raportoivat tekemisistäni Joulupukki -nimiselle miehelle, joka tuo minulle lahjoja, kunhan en ole tuhma.

Seurakunnan päiväkerhossa jutut menivät vielä piirun verran päättömämmiksi, mutta luulen, että ne tädit ihan aidosti itse uskoivat puheisiinsa, joten heitä ei ole syytä kutsua valehtelijoiksi, kuten ei myöskään sitä hassahtanutta mummoa, joka piti meille ala-asteella uskonnontunteja.

Muutoin koulu oli oikea valheen tyyssija. Pylväsporakoneen äärellä kuultiin puutyöopettajan suusta juttu pitkätukkaisesta pojasta, jonka hiukset olivat kietoutuneet poranterän ympärille niin, että lopulta pojan koko päänahka repeytyi irti.

Sitten oli se poika, jonka aivot olivat jäätyneet, kun häntä oli heitetty lumipallolla päähän. Ja se poika, joka oli syönyt huumetta ja kuorinut itsensä, koska luuli olevansa appelsiini. Ja joku Jani, jonka suolet olivat levinneet ympäri uima-allasta, kun hän oli hypännyt makoplätsin Raision uimahallin ylimmästä korkeudesta.

Ylä-asteella opettajien kertomat jutut alkoivat vieraantua todellisuudesta yhä enemmän. Eräs epätoivoinen kieltenopettaja esimerkiksi yritti hiljentää häiriköivät kiusaajaöykkärit väittämällä heille, että muutaman vuoden päästä nuo hiljaiset puurtajat tulevat hienoilla autoilla teitä vastaan, kun olette itse jossain lapiohommissa.

Minä luulen, että tuo opettaja tiesi tasan tarkkaan, että meitä hiljaisia odottaa oikeasti kuntouttava työtoiminta, yksinäisyys, mielialalääkitys, postimerkkeilyharrastus, Janne Porkan juontamat rekrytointimessut, kansaneläke, ravintoletku ja tunnelin päässä hohtava krematorion hehku. Yhtälailla hän tiesi, että jo varhain kyynärpäätaktiikan alkeet opetelleille öykkäreille lienee luvassa dynaamisia menestystarinoita tv-juontajina, pääomasijoittajina, NHL-miljonääreinä, toimitusjohtajina ja kiusaamisen vastaisten kampanjoiden tekopyhinä mannekiineina.

Kun ihmiset kasvatetaan aikuisiksi puhumalla heille potaskaa, ei ole mikään ihme, että rehellisten suomalaisten kohtelias sosiaalinen kanssakäyminen on sitä, että keskustelukumppanille syötetään silmät kirkkaina ties mitä pajunköyttä, ja se on kummallekin osapuolelle ihan ok. Vai miten muuten on selitettävissä se, että tässä itsemurhaajien ja masentuneiden luvatussa maassa kaikille kuuluu aina kysyttäessä ihan hyvää?

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien avustaja.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here