Hautajaisissa surulle annetaan tilaa – Suuntaus jo ennen koronaa oli hautaan siunaaminen perhepiirissä

0
Pyhäinpäivänä hautausmaat muuttuvat kynttilämereksi. Arkistokuva: Solina Saarikoski

Hautajaisten järjestämisessä on palattu kohti normaalia. Mikä se normaali on, on kuitenkin pitkälti omaisten harkinnassa.

– Hautajaisten toivotaan palvelevan omaisia mahdollisimman hyvin, kertoo Laitilan kirkkoherra Petri Laitinen.

Jo ennen koronaa suuntaus oli selvä, suurten hautajaisten sijaan vainaja siunataan yhä useammin perhepiirissä.

– Iso trendi on ollut, että suvun merkitys ei ole niin suuri kuin se on aiemmin ollut, enemmän korostuvat oma perhe ja oma perhepiiri.

Korona-ajan tiukimmat rajoitukset rajasivat yleisötilaisuuksien henkilömäärän kuuteen. Kuitenkin hautajaisissa sai noudattaa pastoraalista harkintaa eli kaikkein läheisimmät pääsivät omaisensa hautajaisiin, vaikka henkilörajoitus ylittyi.

– Uskoisin, että tästä selvittiin olosuhteisiin nähden hyvin.

Muistotilaisuuksia ei välttämättä pidetty, joten siksi Laitisen mukaan hautaan siunaamiseen pyrittiin tuomaan muistotilaisuuden henkeä, jotain henkilöön liittyvää. Tällaista voi olla esimerkiksi siunaustilaisuudessa soitettu musiikki, joka liittyi edesmenneen elämänkulkuun.

Yleisesti on aina välillä keskusteltu siitä, mikä musiikki sopii kirkkoon, mutta rajojakin rikkovana musiikkimiehenä tunnetun Laitisen mieleen ei tule montaakaan tyylisuuntaa, joka ei kirkkoon sopisi.

– Kanttori viime kädessä päättää, mitä musiikkia kirkossa soitetaan, Laitinen sanoo.

Laitilassa tuhkahautaus on yleisempää kuin arkkuhautaus, mutta molemmat tavat ovat käytössä. Kantajia ei enää nykyään hautajaisissa välttämättä tarvita, koska arkku voidaan jättää kirkkoon, ja hautaustoimisto hakee sen sieltä myöhemmin.

Laitilassa kantaminen on Laitisen mukaan kuitenkin usein omaisille tärkeää. Myös naiset voivat olla kantajina.

– Kyllä se tuntuu aika merkittävää edelleen olevan, että vainaja halutaan saattaa matkan loppuun, ikuisuuden matkalle.

Laitisen mukaan perinteisen järjestyksen mukaan edesmenneelle kaikkein läheisin kantaja kulki viimeisenä, lähimpänä kuolleen päätä ja sydäntä.

– Aika usein kuitenkin joku ottaa puheeksi, että eikö se läheisin olisi ensimmäisenä kantajana. Nykyihminen hahmottaa asian eri tavalla ja miettii, että läheisin ihminen näkyisi saattoväelle ensimmäisenä.

Petri Laitinen muistuttaa, että hautajaiset ovat elämän taitekohtia ja joka kerta ainutlaatuisia.

– Hautajaisissa voi tulla mieleen spontaaneja muistoja, on surua ja ikävän tunnetta, mikä hallitsee vähän kaikkea.

Kuitenkin kirkkoherra näkee hautajaisissä tärkeänä myös toivon ylläpitämisen.

– Sekä ylösnousemuksen että psykologisen toivon siitä, että miten suruprosessissa mennään eteenpäin. Hautajaisissa tulee esiin, miten ihmiset toistensa rinnalla kulkien menevät eteenpäin.

Laitisen mukaan hautaan siunaaminen on nyky-yhteiskunnassa lähes ainoita tilanteita, jolloin surulle annetaan tilaa.

– Sekin on tärkeää, että vastaan tulee tilanteita, joissa tiedostaa, että elämä on rajallinen ja joskus päättyy. Näistä asioista ei voi tavallisessa elämässä monestikaan puhua.

Laitinen kannustaa antamaan surulle tilaa, eikä sitä tulee torjua.

– Surun kohtaaminen, sen eläminen ja läpikäyminen on aika iso elämän taito. Siitä voi mennä läpi.

 

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here