Meidän seurakunta Laitilassa koronan jälkimainingeissa

0
Jouni Varjon tekemään kastepuuhun kiinnitetään sydän jokaiselle kastetulle.

Mikä ilo, että kirkkoon ja ehtoolliselle pääsee taas livenä! Saa vihdoin kokea uudelleen edellisten sukupolvien huminan holveissa ja näkymättömän läsnäolon ehtoollispöydän loputtomassa kaaressa.

Hartaus hiipii huomaamatta mieleen tutun jumalanpalveluksen rauhassa ja urkujen pauhussa. Yhteys meidän kaikkien armahdettujen kesken vahvistaa ja lämmittää koko olemuksen.

Nyt meillä on kastepuukin! Se toistaa kauniisti alttari-ikkunan värejä ja siinä voi ehkä nähdä joulupuun: vihreillä oksilla punaisia sydämiä. Elämänpuu on Jeesus-puu, sen varassa me saadaan riippua lapsesta lähtien.

Virkku seurakunta järjestää kirkkoherran ja pappien, työtekijöiden, maallikoiden ja vapaaehtoisten voimin monenlaisia tilaisuuksia kirkossa periaatteella jokaiselle jotakin, kiitos siitä!

Mutta: Kirkon äänentoisto ei kerta kaikkiaan riitä huonokuuloisille. Tämä pilaa kaikkien tilaisuuksien puheosuudet.

Muinaisella tekniikalla sai joissain kirkoissa äänenvahvistimen omaan käyttöön ja voi istua kirkkosalin perimmäiselläkin penkillä. Toimivaa tekniikkaa tarvitaan! Niin kauan kuin sitä ei saada, soisi jokaisen puhujan muistavan pitää mikrofonin joka sanan kohdalla sormen mitan päässä suusta.

Kirkkomusiikkia on monenlaista eri mieltymyksiin uskon ilmentäjänä ja virittäjänä. Laajin aarre on perinteinen urkumusiikki.

Laitilan kirkossa on avara akustiikka ja uhkeat urut, joita toivoisi soitettavan aina kun liturgista tai klassista kirkkomusiikkia käytetään. Meillä on kauan ollut hyvät kanttorit, jotka taitavat urkujen ulottuvuudet.

Flyygeli seisoo tiellä! Se on suuri ja kömpelö ja peittää alttarinäkymää. Sen käyttö jumalanpalveluksessa vaatii kanttorin siirtymistä koko salin läpi edestakaisin, joskus kesken rukouksen tai muun hiljaisen hetken.

Alttarikorokkeesta on tullut pieni esiintymislava, vaikka jumalanpalvelusmusiikki ei ole esitysluonteista, vaan suurempaa tarkoitusta palvelevaa. Pianon, vaikkakin konsertti-sellaisen, ääni on hakkaava urkuihin verrattuna. Voisiko flyygelin sijoittaa jonnekin taakse, jolloin itse komeus ja sen vaatima liikenne ei häiritsisi toimitettavaa asiaa?

Kirkkokuoroa kaivataan taas – ja kuoro varmaan uusia laulajia, varsinkin tenoreita ymmärtääkseni. Kirkkokuoro on koettu, paitsi Laitilan ykköskuoroksi, myös mainioksi porukaksi.

Seurakuntataloa voitiin kärsivällisesti odottaa, kun korona vähensi sellaisen tarvetta, ja nyt hieno uusi talo on auennut melkein lähempänä kirkkoa kuin ennen. Valoisissa tiloissa alkaa jos jotakin toimintaa, josta saa taas nauttia isolla J/joukolla ja pienemmällä/pienimmillä – uudella leikkikentällä. (kuva seurakuntatalosta)

Kirkon eteläpuolelle seurakunnan toimintoja olisi ollut luonnollista ja järkevää kaavoittaa, eikä se vieläkään ole mahdotonta. Nyt on hyvin, ja toivottavasti tulevaisuudessa vielä paremmin!

Kirkko keskellä kylää – edelleen kohottava maailmanjärjestys!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here