Oodi rintamamiestalolle

0

Inga Nuojua

Lapsuudenkotini on rintamamiestalo. En sitä asuntona nuoruudessani mitenkään arvostanut.

Purut lautojen välissä olivat vajonneet, joten ilmanvaihto pelasi turhan tehokkaasti. Vesi taloon kyllä tuli – kylmänä.

Sisävessakin oli, mutta sitä ei käytetty. Se ei kyllä ihmeelliseltä tuntunut, paremminkin maantavalta, sillä kirkonkylän komean, uuden kansakoulunkin sisävessat olivat lukittuina.

Pihalla punaisessa puurakennuksessa olivat ulkovessat, jossa me koulukkaat pissattiin ylevältä korkeudelta rei’istä alas. Vesistöt kiittivät.

Ylioppilaaksi päästyäni lähdin Laitilasta. Kerrostaloasuminen tuntui luksukselta. Eläkeläismummun kaksion kamarissa asustelin.

Oli tasaisen lämmintä tekemättä mitään, sisävessa, suihku, jopa kylpyamme, jota en kyllä muista juuri käyttäneeni. Oliko edes lupa.

Senjälkeinen elämä on tutustuttanut kaikkiin mahdollisiin asumisen muotoihin, lopulta omakotitaloon.

Eläköitymisen jälkeen olemme ukon kanssa asuttaneet aktiivisesti myös lapsuudenkotiani. On ollut mahdollisuus vertailla 70-luvun omakotitalon ja rintamamiestalon ratkaisuja. Olen ällistynyt, miten hyviä ratkaisuja on saatu sisällytettyä rintamamiestalon kompaktiin tilaan.

Tulisijat ovat itselleni rakkaita. Puuhellalla voi paistaa useammalla pannulla yht’aikaa tai haudutella pataruokaa pienellä tulella pitkään ja hartaasti.

Pönttöuunin edessä istun mukavassa tuolissa nauttien tulen loimotuksesta ja lopulta hiilloksen hehkusta. Muistuu mieleeni lapsuuden tuhkarokon kirvelevä kutina ja sen hoito. Tuotiin uunin eteen saunasta pesupunkka. Terveyssisar Kyläheiko oli tuonut violettia troppia ja sitä räsyllä levitettiin iholle. Kutina helpotti. Yöpaita tosin muuttui kirjavaksi.

Ikkunat ovat rintamamiestalossa mukavan korkealla. Ikkunoiden pienempi puolisko on helposti avattava ja leveä. Siitä on siivousfriikin helppo pitempiäkin mattoja kopistella.

Keittiössä on runsaasti säilytystilaa, samoin vintissä. Yläkerrassa on myös pari pikkuhuonetta kesävieraiden yöpyä.

Kellarikerros se vasta onkin suunnittelun taidonnäyte. Sieltä löytyvät erillisinä pesutilat ja tilava puuvarasto useamman talven puillekin. Kellarikin siellä on olemassa, vieläpä kaksiosaisena: edessä hyllytetty osa mehuille ja hilloille, oven takana toinen osa juuresten ja perunoiden säilyttämiseen.

Eteisiä on kaksi peräkkäin. Ulkoeteiseen noustaan portaita pitkin. Päivittäistä portaissa kulkemista talossa tulee muutenkin huomaamatta paljon: pesulla käyntiä, puiden hakua, vintiltä tavaroiden hakua tai vientiä, pakasteiden kuljetusta…. Mutta ihminen on tarkoitettu liikkumaan. Erityisesti lonkat kiittävät portaissa ravaamisesta.

Rintamamiestalo suunniteltiin tyyppitaloksi 1942 Suomen Aseveljien Liitolle. Arkkitehteina olivat Aulis Blomstedt, Kaj Englund ja Lauri Tolonen. Toivottavasti ovat saaneet arvostusta jo aikanaan.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here