Ol joulaatoehto.
Vahantausta isänt ol heikos kunnos,
ko hän tuatti saerala.
Lääkär, se Kumpula tuumas,
et potilas tartte pikimite vert.
Sirkka, saerahoittaja muist,
et yks vakituine luavuttaja,
mil on kaikilppassavaist vert,
asu täsä liki, seorantalol.
Hän piraut Sipil.
Mut huan tuur,
Sipi sanos, etei se taed luanista,
ko hän o jo tehn joulpunsi.
– Eikai semmost vert voi saeral antta?
– No ei sunkkan, tuumas Sirkka,
mut tehdäst nii, etes ot enä toist
ja tules heti aamust.
Sillai sovitti!
Mut ei aikkaka,
ko Sipin telefoon sois taas.
Sirkka siäl jälle,
– Ko nyk käve nii, et se isänt tahto
välttämät juur ny ja suu vertäs.
Se selit lääkäril,
et hän pruukka ai
joulaattosin tehd piänem punsi
ja nyy näyttä, et hän jää valla ilma.
Jos kumminki se Sipi tulis,
ni hän sais siin veresiiros oma osas.
Pare vähänkin, ko ei lainka.
Lääkäri naurut,
troppi viin on, ko stä tropiks käytetä
ja miälhyvä on kova parantama.
Sipi men luavuttama,
Sirkka ot verem pulloho
ja Kumpula siunas tilantte.
Vahantausta isänt sai ko saiki
sinäki aatton JOULPUNSIS.
Aila Vuorinen
Kirjoittaja on laitilalainen murretaituri. Tarina on aiemmin julkaistu Aila Vuorisen julkaisemassa kirjassa.