Alkoholi kuului jouluun

0

Ossi Nyström

Monen mielestä joulu on mennyt nykyaikana pilalle. Sanotaan, että siitä on tullut kaupallinen roskajuhla, jota aletaan tunkea korvista sisään jo lokakuussa. Ymmärrän tämän pointin hyvin.

Ei ihmisen kuulu olla automarketissa toppatakkiin puettuna etsimässä turhaa rojua ihmisille, joilla sitä on jo kaapit kukkuroillaan, mutta siellä me kaikki kuitenkin olemme. Tuntuukin, että joulu alkaa lokakuussa vasta kauppiaiden mielestä, kun taas kuluttajat pitävät yhä kiinni siitä yhteisöllisestä jouluperinteestä, jossa kauppoihin pakkaudutaan porukalla vasta jouluviikolla.

Minkälainen joulun sitten pitäisi olla? Olisiko parempi, että palaisimme menneeseen? Aikoina, jotka joidenkin, vuosisatoja myöhemmin syntyneiden ihmisten mielestä olivat ehkä vanhoja hyviä, eräs joulun keskeisimmistä piirteistä oli ruuhkassa kärvistelyn sijaan ryyppääminen. Lorut kertoivat kaljatynnyriä ja viinapikaria kantavasta Tuomaksesta, joka toi joulun joka tupaan. Sanottiin, että Tuomaasta voi aloittaa juomaan, tai että Tuomas on aina juomas.

Tämänkaltainen, Tuomaan päivästä alkanut riemu kuului luonnollisesti talon miesväelle. Naisilla taas oli ohjelmassa vielä monenlaista kotihommaa, joka huipentui jouluaaton suursiivoukseen. Voi vain kuvitella kuinka tunnelmallista oli kuurata savupirttiä katosta lattiaan, samalla kun Tuomaan päivästä asti märkää kiskonut äijäväki kieriskeli kintuissa. En kuitenkaan epäile, etteikö menneitä kulta-aikoja haikailevissa ihmisissä olisi paljon sellaista porukkaa, jolla ei olisi mitään tämänkaltaista järjestelyä vastaan.

Joulupukin tehtäväksi on tänä päivänä langennut kantaa taloihin kaikki ne paketit, jotka ihmiset ovat edellisenä päivänä kaupoista epätoivoisella vimmalla haalineet. Entisaikaan joulupukki ja hänen kollegansa joulukurki kiersivät talosta toiseen vaatimassa lahjoja itselleen. Nämä lahjat pyydettiin saada nestemäisessä muodossa. Mistään lasten juhlasta ei ollut kysymys, sillä ainakin joissain paikoin asiaan kuului, että joulupukki – tai mikä mörkö taloon nyt könysikin – antoi lapsille lahjojen sijaan piiskaa.

Vaikka välillä uutisia lukiessa, ihmisvilinää seuratessa ja peiliin katsellessa tuntuukin siltä, että ihan kaikki ansaitsisivat tulla piiskatuksi jonkun sarvipäiseksi linnuksi pukeutuneet humalaisen äijän toimesta, on kai suurin osa meistä kuitenkin pohjimmiltaan sitä mieltä, että on ihan hyvä, että ihmisiä ei enää jouluisin hakata samanlaisella antaumuksella kuin ennen.

Toisaalta voi tulla mieleen, että ehkä jokainen meistä on ansainnut kunnialla loppuun saatetun vuoden päätteeksi pienen törpöttelyputken, mutta ehkä senkin suhteen on ensin parempi hiukan kuulostella perheen tunnelmia.

Mitä taas jouluruuhkassa hikoiluun tulee, on sille altistuminen ihan omaa tyhmyyttä. Ensi jouluna voisimme tehdä asiat toisin, mutta kuinka käy? On turha valittaa perinteistä, jos itse toisintaa niitä joka vuosi. Jouluryyppäämisestä ja lasten piiskaamisesta on onnistuttu rimpuilemaan jo melko hyvin irti, ehkä sama voisi onnistua myös joulutungoksessa kärvistelyn kohdalla.

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien avustaja.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here