Kun ylivoimakaan ei riitä

0

Laitilan kaupunginvaltuuston ”uudet tuulet” herättivät useissa valtuutetuissa ihmetystä maanantain talousarviokokouksessa, jonka tunnelma oli oudon kireä.

Aiempina vuosina etenkin talousarvion investointiosaa on käsitelty varsin tarkkaan. Nyt puheenjohtaja oli lyömässä saman tien koko investointiosan kiinni, mutta ehdin juuri ja juuri pyytää puheenvuoron.

Johtavien luottamushenkilöiden ja kaupunginjohtajan kommentit puheenvuorostani olivatkin sitten ennen kuulumattomia. Valtuuston kokouksessa ei näemmä ole enää suotavaa esittää kritiikkiä tai kysymyksiä.

”Ei tämä ole mikään kyselytunti, vaan kysymykset esitetään valtuustoseminaarissa. Täällä tehdään päätöksiä.” Tuon tyyppistä kommentointia ei ole totuttu kuulemaan valtuustossa, etenkään kun kysymykset olivat täysin asiallisia ja asiaan liittyviä.

Tein myös demokraattiseen prosessiin kuuluvia muutosesityksiä, joiden sisältö ja tarkoitusperät kyseenalaistettiin. Kritiikki oli siis sittenkin sallittua, kunhan sen esittäjä vain edusti oikeaa totuutta.

Valtuuston suurimman ryhmän ylivoimakaan ei enää tunnu riittävän, vaan kokouksessa annettiin ymmärtää, että avoin keskustelu ja kysymysten esittäminen ei olisi kovin suotavaa. Ihan kuin ne koettaisiin jonkinlaiseksi uhkaksi.

Jos jokin päätösehdotus kaiken valmistelun jälkeen on edelleen huono tai puutteellinen, eikö valtuutetun velvollisuus ole yrittää vaikuttaa siihen valtuuston kokouksessa? Maanantain perusteella kaikkien tulisi noudattaa suurimman tahtoa. En ymmärrä tuollaista näkemystä, vaatimuksesta puhumattakaan.

Huolimatta historiallisesta valta-asemastaan keskustalaisten ryhmä näyttää pelkäävän jotakin. Sitäkö, että kuntalaiset saavat julkisen kokouksen kautta tietää, millaisia päätöksiä ollaan tekemässä?

Laitilan Sanomat uutisoi tiistaina 14.12., että kaupunki on tehnyt sopimuksen myös ensi vuodeksi valtuuston kokousten näyttämisestä. Toivottavasti kokoukset eivät ole pelkkää monotonista kumileimasimen lätkintää.

Henri Aitakari

Laitilan puolesta -valtuustoryhmän jäsen