Opistotalosta seurantalo?

0
Opistotalon tämä pää on rakennettu vuonna 1889. Rakennusta on korotettu 1900-luvun alkupuolella. Alkuperäinen väri on ollut kellertävä, mikä ilmenee ullakolta. Seinälaatan kiinnitti Laitilan VPK satavuotisjuhlissaan 1988.

Jukka Vehmas

Vapaan kansalaistoiminnan varhainen historia näkyy Laitilan kulttuurimaisemassa: täällä on kaksi Suomen vanhimpiin kuuluvaa seurantaloa, Walon talon (1886) lisäksi opistotalo, jonka vanhin osa on vuodelta 1889, alkujaan palokunnantalo.

Vapaaehtoinen palokunta eli VPK perustettiin Laitilaan kesällä 1888 kirkonkylän Martineeron tuhoisan tulipalon jälkeen; VPK oli Laitilan historian toinen yhdistys raittiusseuran (1883) jälkeen. Yhdistyksillä oli uudenlaista toimintaa, iltamia ja arpajaisia, johon ne tarvitsivat tiloja. 1800-luvun puolella yhdistykset saivat monin paikoin toimia talojen tuvissa ja kansakouluilla – näin ei ollut Laitilassa.

Laitilan VPK:n alkuhistoria on läsnä tässä päivässä



Opistotalon kirkonkylän puoleinen pää on palokunnan rakentama. Kesällä 1889 yhdistys osti Kodisjoelta kookkaan vesimyllyn, jonka hirsikehikosta tehtiin seinät uudelle kokoontumistilalle: sali, kyökki ja kamari. Keskeneräisessä pytingissä pidettiin jo 1. syyskuuta VPK:n vuosijuhlat, vaikka muun muassa näyttämö puuttui. Talo toimi myös VPK:n torvisoittokunnan harjoituspaikkana. Sali oli puolet nykyisestä.

Nuorisoseura laajensi taloa



Laitilan VPK:n toiminnassa alkoi pitkä keskeytys vuonna 1896; rakentamisesta jäi hankala velka. Kilpaileva yhdistys, Laitilan Nuorisoseura, osti palokunnantalon vuonna 1901. Laitilan ensimmäiset isot laulu-, soitto- ja urheilujuhlat pidettiin talossa ja urheilukenttänä toimineella pihamaalla kesällä 1905.

Merkittävä muutos seurantaloon tehtiin vuonna 1907, jolloin salia pidennettiin puolella, ja näyttämö tehtiin nykyiselle paikalleen. Teatteritoimintaa varten rakennettiin kulissi- ja pukuhuone. Talo sai siinä vaiheessa nykyisen kauniin, jugendvaikutteisen ulkonäön. Vuonna 1921 rakennuksen takasivulle tehtiin levennys ravintolaa varten ja vahtimestarin asunto. Yläkertaan valmistui 1930-luvun lopulla kerhohuone muun muassa partiolaisten käyttöön; 1960-luvulla huoneessa toimi vaatimaton retkeilymaja, nykyisin siellä ovat ilmastointikoneet.

Tärkein julkinen tila kirkon jälkeen



Nuorisoseurantalo oli sota-aikaan asti kirkon jälkeen Laitilan tärkein julkinen tila. Siellä toimivat kaikki 1900-luvun alkupuolen yhdistykset historiansa jossain vaiheessa, työväenyhdistyskin alkuvuosinaan. Urheiluseura Jyskeelle, suojeluskunnalle ja lotille se oli varsinainen koti ennen vuotta 1939. Myös monet osuuskuntamuotoiset yritykset pitivät sitä kokouspaikkanaan.

Seurantalo toimi Laitilan pääasiallisena teatteri- ja konserttitilana noina vuosikymmeninä. Kun nuorisoseura hankki pianon arpajaistuloilla, paikallinen pakinoitsija selosti Uudenkaupungin Sanomissa 23.6.1904 keskusteluaan uusia aatteita vastustavan Jäykkä-Jussin kanssa, joka ihmetteli hankintaa: mitä semsel pianol sitt tehrä?

Purkaminen kävi mielessä



Televisio ja uuden ajan riennot hiljensivät nuorisoseuran toiminnan niin, että seura myi talon Laitilan kunnalle vuonna 1976. Päättäjät olivat sitä mieltä, että talolla ei ole sanottavaa merkitystä, ja tilalle kaavailtiin samanlaista kerrostaloa kuin Urheilutien alkupäässä olevat. Myöhemmin paikkaa pidettiin sopivana kirjasto- ja kulttuuritalolle. Nuo kaavailut eivät onneksi toteutuneet, mutta kovakourainen lastulevyremontti uhkasi pilata interiööriä; 1980-luvun puolivälissä korjattiin pahimmat virheet.

Opistotalosta seurantalo?



Kansalaisopisto alkoi 1970-luvun jälkipuolella käyttää vanhaa seurantaloa, ja talon nimi muutettiin opistotaloksi. Rakennus on tänäkin päivänä vilkkaassa käytössä, pääkäyttäjinä kansalaisopisto ja musiikkiopisto. Kodikkaassa rakennuksessa pidetään pieniä konsertteja ja vanhan ajan iltamia sekä yksityistilaisuuksia.

Yli seitsemän vuosikymmentä nuorisoseurantalona toimineen rakennuksen nimi olisi perusteltua palauttaa seurantaloksi, koska se kuvaisi parhaiten talon luonnetta ja historiaa.