Syksyne markkinareisu

0

Inga Nuojua

Oltti ukon kans lährös kalamarkkinoil Raahehe. Aamuste mää huamatti, ett o tavalise tylkkiä ilma. Tuul turjutt takapihal kuusei ja vet tul vaakkaha. Tarvita kunno kontvärki ja villase housu, et mere rannas päevä pärjä.

”Pellava kullaks ja villa mullaks” sanos isä muino. Tämä tul miälehen, ko lopultas löysi kaapist vuaskaussi hyvin palvellu vanha-aikkase, pitktromppuse villahousun. Niitte kontteväli ol nii reikäne, et ilmavaihto pelas varmaste. No markkinoilt osta uure.

Helpove sanno ko tehr. Yhrel kauppial ol kaikemaailma ”retro”. Esiti asian. Kauppias rupes köljämä loottias. Kyl semssi piräis jossa ol. Löys raappahousu.

Em mää tämssi tarkottanu. Ei nämä ol villase. Vanha äijä pitivä näit mun lapsuuresan syksysi ja keväsi välihousuinas. Sisäpint ol pehmiä nukka. Lämmitivä kyl mukavaste, jos ei ollu kovaste innokas pyykkämähä. Pyykis nimittäi nukka katos pikkuhilja.

Köljämine jatkus. Pohjalt käsi krookkas lopultas pässinpökkimä, täyspitkä villahousu. Ova varmaste hyvä ja lämmiä, mut em mää ny iha tomssiakka tarkottanu, vaa semssi vähä lyhkäsemppi, hame al sopivaissi.

Kauppial oliva hyvä hermo. Aukas seorava loota muljattavaks. Uus köljämine. Bingo! Musta, lyhyvlahkese villahousu löyrysivä. Em mää kyl musti olis halunu ja hiuk pitemä lahke olis ollu hyvä, mut en enä rohjenu sitä sanno. Ol niit nii harttaste haettu. Tehti kaupa.

Sisäl hallis iski silmän paksuihi villapaeroihi. Nuariso ol naoreskellu piikomiskeikoillas mummu reikäsel puserol. Myyjäl ol kolm tarjol. Harma ol iha liia piän. Ruski ol jämpti, mut mää tykkä löysäst. Valkone olis ollu juur sopivaine, mut ol liia ohkane. Tehty kakssäikkesest lankast. Mukavas myyjä ehrot, et hän voi joulu jälkke kutto sopivaise. Sovitti nii.

Mää läksi suale kurnite hakema jotta syämist. Kullafärise savusiia orotiva lootta larottunas ostajatas. Sain lämmiä paketi kättehen. Käre pesemä ja syämähä. Voi et oliva hyvi. Hetken pääst huamasi, et onneks mää oli älyny otta vesipullo fölihi.

Yks puute huushollis viäl ol: tarppeks suur puukaoh kymmene litra kattila kerittelemissehe. Ukko ol josta ostanu teollisest tehry kolho kaoha. Se ei ottan pohja myäte kunnol. Varsinki maitorua tahrosiva palat pohjaha. Sit pit yrittä kattilanpohja kraappi puhtaks jolla konstil. Mää oli huanoho tyäkaluhu iha tyrstääntynny.

Löysi myyjäte joukost puutöit kaupitteleva papparaise. Hänel ol itetehryi hyvi kaohoi, mut liia piäni. Palvelualttiut löyrys. Lupas tehr tarppeks suure. Jäti puhelinnumeron.

Tyytyväisen kömpesi auto kyyttihi. Pani lämmö suurel. On tämä liasus olemine raskast. Onneks ei tart lähti montte viikkoho mihinkkäs.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.