Valkoisen joulun jäljillä

0

Lumi on minulle sellainen hyödyke, jota en osannut yhtään lapsuudessani arvostaa. Tätä ei kuitenkaan kannata lukea niin, että en olisi nauttinut lumesta. Nautin siitä nimittäin ihan valtavasti. Se vain oli minulle yhtä itsestäänselvä asia kuin hanasta juokseva vesi on nykysuomalaiselle.

Kuusamossa lyhyttä kesää seurasi aina noin vartin mittainen syksy, jonka jälkeen alkoi pitkä talvi. Lunta tuli ja sitä oli koko talven. Pakkaset ja suojasäät seurasivat toisiaan, mutta harvoin lumi mihinkään välissä katosi. Kun pakkaskausi oli kestänyt tarpeeksi kauan, koulumatkasta leikkaantui yli puolet pois kun naapurustomme lapset pääsivät jään yli vastarannalla olevaan kouluun.

Pakkanen myös paukkui kipakampana kuin täällä etelässä. -20 astetta oli ihan normaali talvipäivä, ja vasta -25 astetta oli tavanomaista kylmempi. Yläasteella pakkasraja ulkoilulle oli muistaakseni -25 astetta, mutta on se voinut olla myös -30. Kun elohopea laski -35 asteeseen, sain yhtenä päivänä lopettaa tuntia aikaisemmin, jotta minun ei tarvinnut odottaa bussia ulkona. Astmaatikon etuisuuksia, ajattelin silloin.

Valkoinen joulu on kuitenkin Kuusamon leveyksillä jossain määrin suhteellinen käsite. Lunta on toki ihan työnnettäväksi asti, mutta päivänvaloa on tarjolla niin lyhyen aikaa, että usein ikkunoiden takana näkyy vain mustaa.

Isälläni oli konsti tähänkin. Hänellä oli – ja on edelleen – tapana sytyttää isoja jätkänkynttilöitä hankeen. Loimottavat tulet valkoista lunta vasten muistan lapsuuteni jokaisesta jouluista. Minusta on ollut ihanaa, että sama näky tervehtii myös omia lapsiani aina silloin kun lähdemme pohjoiseen joulun viettoon.

Olemme viettäneet kaksi edellistä jouluamme Turun seudulla. Molemmat ovat olleet niin sanottuja mustia jouluja. Nyt myös täällä Turun seudulla maassa on hentoinen valkoisen joulun huntu, joka toivottavasti pysyisi jouluun asti. Vaikka tiedämme pukin löytävän konstin tulla perille ilman luntakin, tuo valkoinen ihmeaine tuo jouluun sen pienen taianomaisen säväyksen.

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, joka on huomannut kaipaavansa valkoisia jouluja.