Voimatontut muistuttavat Pirjo Koskea rakkaista ihmisistä ja toivosta

0
Pirjo Kosken kaksi rakasta tonttua ilahduttavat niin jouluna kuin muulloinkin. - Nämä on sellaisia kausitonttuja, ei vain joulutonttuja, hän sanoo nauraen ja kertoo, että punalakkinen tonttu on anoppinsa tekemä, harmaalakkisen tontun hän on saanut naapurissaan asuvalta hyvältä ystävältään.

Pirjo Koski nostaa heti haastattelun alkuun tontun pöydälle. Ja pian pöydälle asettuu toinenkin tonttu. Ne ovat hänen kaksi tärkeää joulukoristettaan, punahattuinen on anopin tekemä, harmaalakkinen taas on hyvän ystävän antama. Iloa tontut tosin tuovat muulloinkin kuin vain joulun aikaan.

– Nämä ovat sellaisia voimatonttuja, hän sanoo ja kertoo pitävänsä niitä kotona samassa paikassa, jossa säilyttää esimerkiksi happimaskiaan. Sitä hän tarvitsee helpottaakseen oloaan silloin, kun äärimmäisen kivulias Hortonin neuralgia eli sarjoittainen päänsärkykohtaus antaa merkkejä itsestään.

Hän kärsii myös toisesta ajoittain toimintakyvyttömyyttä aiheuttavasta kiputilasta, kolmoishermosärystä.

– Laitilassa ja Uudenkaupungin päivystyksessä olen saanut todella hyvää hoitoa ja kohtelua. Osaan arvostaa sitä, koska kaikkialla niin ei todellakaan ole.

”Onneksi elämässäni on myös asioita, jotka tuottavat paljon iloa ja lisäävät onnellisuuttani.”

KOSKEN kipuongelmat alkoivat yhdeksisen vuotta sitten, kun hänen leukaluuhunsa iski paha tulehdus. Kipu kroonistui, ja kuolleen leukaluun siruja on vielä tänä vuonnakin jouduttu poistamaan. Sairaudet ovat jättäneet jälkensä myös ihan konkreettisesti, sillä hänen kasvonsa ovat halvaantuneet.

Krooniset kovat kivut syövät toisinaan elämäniloa.

– Kyllä välillä masentaa, turha sitä on kieltää. Kivut ovat tietysti itsessään haastava kumppani, mutta olen näiden sairauksien vuoksi myös joutunut luopumaan monista itselleni tärkeistä asioista. Se on ollut välillä kova paikka, hän huokaisee.

Niinpä esimerkiksi rakkaat harrastukset kesä- ja talviuinti sekä ratsastus ovat saaneet jäädä.

”Kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle, valokuvaamiseen tai metsäilyyn keskittyminen auttaa.”

MUTTA vaikka mieli myllertää välillä mustana, on sen vastapainona myös muita värejä.

– Onneksi elämässäni on myös asioita, jotka tuottavat paljon iloa ja lisäävät onnellisuuttani. Sairauksieni myötä olen myös tajunnut, miten tärkeä on vaalia asioita, jotka lisäävät hyvinvointia. Uskallan jopa sanoa, että jollain lailla elämä on yksinkertaistuttuaan myös kirkkaampaa kuin ennen.

Tärkeitä asioita ovat etenkin valokuvaaminen ja luonnossa liikkuminen.

– Ne ovat minun hätäuloskäyntejäni. Kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle, valokuvaamiseen tai metsäilyyn keskittyminen auttaa. Ne ovat eräänlainen pakokeino todellisuudesta, joka itselläni on usein kipujen värittämää, hän kuvailee.

MYÖS huumori on huonoina päivinä kannatteleva voima, eikä pidä aliarvioida myöskään positiivisen elämänasenteen merkitystä. Niinpä Pirjo Koski sanookin, että vaikka vuosi 2021 on ollut monin tavoin rankka vuosi, niin ei se ole ollut vain rankka.

– Tunnen valtavaa onnea esimerkiksi siitä, että sairauksieni oireet ovat nykyään monin tavoin lievempiä kuin takavuosina. Ensi kertaa yhdeksään vuoteen on myös oireettomia hetkiä.

”Luontoelämyksiä on hieno jakaa kuvien muodossa muiden ihmisten kanssa.”

TÄHÄN vuoteen on myös mahtunut upeita luontoelämyksiä ja onnistuneita valokuvaotoksia. Esimerkiksi syyskuussa hän onnistui kuvaamaan yötaivaalla kiitäneen venäläisen kantoraketin, hän on saanut todistaa myös upeaa salamashowta sekä poikkeuksellisen upeita valaisevia yöpilviä.

– Luontoelämyksiä on hieno jakaa kuvien muodossa muiden ihmisten kanssa.

Hänen valokuviaan on vuoden mittaan julkaistu muun muassa Tähdet ja avaruus -erikoisaikakauslehdessä sekä Tähdet -vuosikirjassa.

– Iloitsen myös Taivaantulien tyttö -blogistani. Olen saanut siihen yrityssponsoreita, joiden tuella tekstit kääntyvät nyt myös englanniksi.

JOULUN aika on hänelle ja puoliso Riku Poskiparralle erityisesti rauhoittumisen aikaa.

– Joulunviettotavat muotoutuvat nyt uusiksi, koska meillä on ensimmäinen sellainen joulu, että appiukko ei ole enää täällä kanssamme. Yleensä olemme käyneet vanhempiemme luona, mutta nyt toivomme, että kokoonnummekin jouluksi meidän kotiimme Laitilaan.

”Ja ehdottomasti jouluun kuuluvat nokoset, mieluiten useita päivän aikana.”

Pariskunnan joulupöytään valmistuu ainakin pororouhesalaattia sekä erilaisia sieniherkkuja.

– Sienisalaatti valmistuu itse kerätyistä ja suolatuista sienistä. Ja varmaan kantarellikastike tehdään myös. Lisäksi olemme täysin hurahtaneet sikurirouskujen ihanaan makuun ja etenkin niistä tehtyyn levitteeseen, hän kertoilee.

Jouluun kuuluu aikataulutonta yhdessäoloa, lautapelejä ja pitkiä kävelylenkkejä.

– Ja ehdottomasti jouluun kuuluvat nokoset, mieluiten useita päivän aikana, hän naurahtaa.

Mieluummin tehdään siis vähemmän kuin kiireen kanssa enemmän.

– Jos jotakin jää tekemättä, niin ei se haittaa.

 

Kansikuvan tarina

Laitilan Sanomien joululehden kansikuva on laitilalaisen Pirjo Kosken kuvaama. Kuvassa on hämähäkin seittiin muodostuneita jääkiteitä ja taustalla näkyvä valorypäs on auringonlasku.

– Olin Salon kylässä meidän kodin viereisellä muinaispellolla kävelemässä, kun näin puissa jotain kimaltavaa. Huomasin, että hämähäkin seittiin oli kovan pakkasen myötä muotoutunut jääkiteitä.

”kimmeltävät seittilangat huojuivat tuulessa kuin koristenauhat.”

Aurinko oli laskemassa, pakkasta oli reilut 15 astetta ja jonkin verran tuulikin eli oli kunnon talvipäivä, hän muistelee kuvanottohetkeä.

– Näky oli valtavan kaunis, koristeelliset ja kimmeltävät seittilangat huojuivat tuulessa kuin koristenauhat. Sen tunnelman halusin ikuistaa valokuvaan, Pirjo Koski kertoo.