Hian paikk: Walon talo, lajissaan Suomen vanhin

0
Salin interiööri on vanhanaikaisen viihtyisä. Alkuperäinen, kermanvärinen kakluuni ei ole säilynyt. Samalla paikalla on Jussi Salosen muuraama ruskea kakluuni, Laitilassa yleistä mallia.

Jukka Vehmas

Laitilan raittiusseura lienee siinä muiden maaseudun raittiusseurojen edellä, että sillä on oma talonsa, jonka se rakensi itsellensä, ellemme erehdy, syystä ettei se saanut pitää kokouksiansa kansakoululla eikä muuta sopiwaa paikkaa löytynyt. Talon nimi on ”Walo”.

Näin kirjoitti raittiuslehti Aamunairut 15.3.1888.

1880-luku oli Suomessa yhdistystoiminnan viriämisen vuosikymmen, näin myös Laitilassa, jossa ensimmäinen yhdistys oli raittiusseura Walo, perustamisvuosi 1883. Alkuvaiheessa yhdistykset käyttivät kokoontumistiloinaan talojen tupia ja kansakouluja. Laitilan isännät epäsivät kahden vuoden jälkeen raittiusseuralta kirkonkylän koululla kokoontumisen.

Sali, kyökki ja kamari

Oman ”huoneuksen” hankkimiseen raittiusseura ryhtyi alkuvuodesta 1886 esimiehensä, kansakoulunopettaja Johan Vuorisen johdolla. Rakennuspaikka saatiin seurakunnan maalta, ja helmikuussa mäelle ajettiin hirsiä. Urakkamiehen määräaika hirsikehikolle oli heinäkuun loppuun ”wesikattoon rakettawaksi”.

Rakennuksen perustaan tarvittiin runsaasti kiviä. Niitä räjäytettäessä sattui vakava onnettomuus, jonka takia toinen työmies oli lähetettävä läänin sairashuoneelle kasvot ja kädet runneltuina. ”Muinaiskalujen” löytyminen peruskaivannosta hidasti työtä, koska maisteri Hj. Appelgren pääsi vasta elokuussa toteamaan rautakautiset löydöt. Raittiushuone Walon ensimmäiset tilaisuudet pidettiin pyhäinpäivänä 1886.

Noin 80 neliömetrin salissa ei ole näyttämöä, joka on kaikissa uudemmissa seurantaloissa. Saliin ei myöskään rakennettu yläparvea, joka oli tavallinen 1800-luvun lopulla kaupunkien seurantaloissa. Kyökki ja kamari olivat ”hyyryläistä” varten. Raittiusseuran teeiltamassa tammikuussa 1889 nähtiin Laitilan ensimmäinen julkinen teatteriesitys.

Into lopahti

Impulsiivinen Johan Vuorinen alkoi touhuta uusia yhdistyksiä: vuonna 1888 perustettiin Laitilan vapaaehtoinen palosammutuskunta, joka rakensi oman talonsa seuraavana vuonna (opistotalo). Raittiusseuran aktiiveihin kuului enää herrasnaisia, eikä puhtia riittänyt pitkälle. Ei silti, etteikö raittiusliikkeellä olisi työmaata ollut: Aamunairut -lehti kertoi vuonna 1894 uutisena, että Laitilan Kaivolassa oli raittiit hautajaiset!

Raittiusseuran sammuttua seurakunta käytti rukoushuoneeksi kutsuttua taloa tilaisuuksiinsa, ja vuonna 1920 talo tuli virallisesti sen omistukseen toimien vuosikymmenten ajan rippikoulutilana.

Tuhopoltosta uusi elämä

Pitkään tyhjillään ollut rukoushuone oli vähällä tulla tiensä päähän syyskuussa 2008. Tahallaan sytytetyssä tulipalossa tuhoutuivat eteinen ja ulkokatto.

Seurakunta luovutti talon ja myi tontin juuri perustetulle Laitilan Kulttuuriseura Walolle, joka organisoi talon kunnostuksen seitsemän kovaa vuotta kestäneessä urakassa. Walon talo toimii nyt pienimuotoisena juhlapaikkana, jossa on kirjaimellisesti hyvä hengittää.

Kotiseutuliitto huolehtii seurantaloista

Suomessa on purkamiselta säästyneitä seurantaloja noin 2500, ja niistä viisi on Laitilassa (Walon talo, opistotalo, urheilutalo, työväentalo ja Itäkulman nuorisoseurantalo). Suomen Kotiseutuliiton eräänä tehtävänä on luoda edellytyksiä talojen säilymiselle ja niissä tapahtuvalle toiminnalle.

Kotiseutuliitto julkaisi vuonna 2017 Tuomas Uusheimon hienon valokuvateoksen Seurantalolla. Teoksessa on kaunistelemattomia tunnelmakuvia eri puolilta Suomea, ja siinä mainitaan Walon talo Suomen vanhimpana, seuraavina Jyväskylän ja Vaasan VPK-talot sekä Porin raittiusseura Alphan talo (1887). Seurantalolla-teos löytyy muun muassa Laitilan kirjastosta.

Hian paikk -juttusarjassa kotiseutuneuvos Jukka Vehmas kertoo hienojen kohteiden tarinoita.