Hommaa kavereita ennen kuin tarvitset heitä

0

Timo Rantanen

Tässä joulun aikoihin mietin Nokian johtaja Kari Kairamon lausahdusta: Hommaa kavereita, ennen kuin tarvitset heitä. Loppuivatko häneltä kaverit, kun hän itse päätyi itsemurhaan. En tiedä.

Asiaa voi lähestyä monelta kantilta. Kun torppaamme rakensin, sain sähkötarvikkeista ihan mielettömän alennuksen. Asennustöistä ja tavaroitten hinnoista kysyin asiantuntijalausunnon kustannuksista. Vastaus oli: 50 000. Ok, maksoin 20 000.

Hommaa kavereita ennen kuin tarvitset heitä.

Kun vielä lehtimies olin, tarvitsin tietoja päivittäin. Usein soitin virkamiehelle tai poliitikolle. ”Tätä puhelua ei sitten ole käyty, mutta kerro…” Yleensä sain vastauksen. Koskaan en luottamusta pettänyt. En koskaan. Luottamuksen voi pettää vain kerran, mutta se on lopullista.

Hommaa kavereita ennen kuin tarvitset heitä.

On kovinkin hienoa se, että arvostus säilyy. Kun voin tänäkin päivänä luottamuksella keskustella vanhojen Laitilan virkamiesten tai poliitikkojen kanssa, on se etuoikeus minulle. Voinpahan kysyä, että mitä ihmettä nyt on meneillään, vaikkei asia minua ihan läheisesti koskekaan.

Hommaa kavereita ennen kuin tarvitset heitä.

On kuitenkin tavallaan hullua se, että minulle soitetaan tänne Pitkäluodon korpeen, ja kysytään, että mitä sinä tästä nyt tiedät. Yleinen vastaukseni on, että kuinka h-ssä sinä tänne soitat, kun olet itse tapahtumien keskipisteessä. Vastaukseni jatkuu kuitenkin normaalisti niin, että odota pari tuntia. Eiköhän tästä jotain tolkkua saada. Soitan myöhemmin.

Hommaa kavereita ennen kuin tarvitset heitä.

Asiassa ei ole mitään hauskaa, mutta lähimmäiseni on tarvinnut jo pitkään sosiaalihuollon apua. Touhaan täällä keskustellen vaikeasti tavoitettavien omaisten kanssa, mutta varsinainen pointti on siinä, että tunnenpahan alan johtavan viranhaltijan hyvinkin. Soitto, viesti, mitä vaan, ja asiat hoituvat.

Hommaa kavereita ennen kuin tarvitset heitä.

Koska en Kodjalan kirkkotutkimusta saata ikinä näköjään ohittaa, on tästäkin kertomuksessa lievää tarinaa siitä. Minua joskus ihmeteltiin, että professoreille sitten otat yhteyttä. Kunhan kysyin, että miksen ottaisi. Vaikka miten on tiedemies, eivät he ole ihmisiä kummempia.

Tapani lähestyä ihmisiä saattaa ehkä joitakin kummastuttaa, mutta minua ei se tippaakaan haittaa. Etenkään kun homma toimii. Otan esimerkin, vaikkei se ihan sanasta sanaan näin menisikään, aika lähelle kuitenkin.

– Terve proffa. Meitä on kolme diletanttia, jotka olemme tutkineet Kodjalan Lukkalanmäellä kaiketi 1500-luvun puoliväliin asti ollutta katolista kirkkoa. Ei siitä löydy paljoakaan kirjallisia todisteita, eikä ainakaan todistettuja maanpäällisiä jäänteitä. Olemme tässä asiassa lirissä. Saatatko tarjota tieteellistä apua?

Sanallisesti teksti ei noin kulje, mutta arvatkaapa vaan, onko meillä taustatukenamme Suomen kolme alan huippuasiantuntijaa, kavereita. Ja vielä loistava tohtorikoulutettava arkeologi. On meillä. Kun tarvitsen proffan lausunnon, saan sen kovinkin pian. A´la: Tässä lausunto: terv Visa tai Markus.

Hommaa kavereita ennen kuin tarvitset heitä.

En ole kaikkien kavereitteni kanssa samaa mieltä asioista, mutta miksi pitäisikään. Arvojärjestys maailmassa pitää ymmärtää.

Ystävyys ei harteilla mitään paina. Se vaan keventää askeleitasi.

Hommaa kavereita ennen kuin tarvitset heitä. Ja ennen kuin on myöhäistä.

Kirjoittaja on Kodjalan kirkkotutkimuksen tuki ry:n puheenjohtaja.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here