Jyskeen LUK:n osanottajamäärä on pudonnut korona-aikana puoleen – Lasten aito liikunnan ilo on edelleen entisellään

0
Leevi ja Linnea Rossi ovat löytäneet hyvän, mutta valitettavan läpinäkyvän piilopaikan.

Asko Tanhuanpää

Koronapandemia ei iske alle kouluikäisiin likikään yhtä ärhäkästi kuin vanhempaan väestöön, mutta jälkensä tauti on silti jättänyt myös perheen pienimpiin. Ainakin se on karsinut erilaisten harrastusten osanottajia kovalla kädellä. Näin on käynyt myös Laitilan Jyskeen LUK-toiminnassa.

– Ennen koronaa lapsia oli vielä nelisenkymmentä, mutta nyt enää reilut 20, koulun ”rehtori”, Jyskeen LUK-jaoston puheenjohtajana vuodesta 2006 lähtien toiminut Minna Suominen ynnää.

LUK-toiminta aloitettiin Jyskeen alaisuudessa vuonna 1983, ja vuosikymmenten varrella tuhannet laitilalaiset ovat ottaneet ensiaskelensa urheilun pariin LUK ponnahduslautanaan. Parhaaseen aikaan kirjoilla oli jopa sataviisikymmentä 5–10-vuotiasta urheilukoululaista.

Mukana olleiden aikuisten sitoutumisesta kertoo paljon se, että toiminnan alussa puheenjohtajana toimineen Raija Simolan ja Minna Suomisen väliin on mahtunut lähes 40 vuoden aikana ainoastaan kaksi muuta eli Lassi Suominen ja Rami Hyytiä.

– Minä lähdin vuosituhannen alussa mukaan nyt 28-vuotiaan poikani mukana, ja suurimman osan ajasta olen toiminut myös yhtenä ohjaajista. Välissä olin kolmisen vuotta syrjässä parketilta, mutta tämän vuoden alussa palasin takaisin eläkkeeltä, Suominen naurahtaa.

LUK:n kautta on alkanut myös Suomisen kahden muun lapsen, 12- ja 14-vuotiaiden innokkaiden pesäpallotyttöjen ura.

Aika tavalla samanlainen on myös toisen ohjaajan Evastina Hurme-Vuorelan urakka Jyskeessä.

– Poikani Ilmari aloitti LUK-toiminnassa vuonna 2008, ja käytännössä lähdin itse saman tien ohjaajaksi. Itse olin lapsena täysin sydämin mukana Raija Simolan ryhmässä, Hurme-Vuola selvittää.

– Yksi asia ei ole muuttunut vuosikymmenten aikana, vaikka väki onkin vähentynyt. Lasten aito liikunnan ilo on edelleen entisellään. Välillä juostaan ympäri salia riemusta villisti kiljuen ja, kun joku oppii jotain uutta, se jaetaan avoimesti kaverien kanssa, hän jatkaa.

Minna Suominen nyökkäilee hyväksyvästi vieressä ja lisää loppuun vielä yhden erittäin oleellisen asian.

– Valehtelisin, jos edes yrittäisin väittää, ettei lasten riemu tartu myös meihin ohjaajiin.

Laitilan Jyskeen LUK kokoontui nykyisin kerran viikossa, aina tiistaisin Varppeen koulun isossa salissa. 4–6-vuotiaat urheilukoululaiset on jaettu kahteen ryhmään, joista toista vetää Minna Suominen ja toista Evastina Hurme-Vuorela.

– Urheilukoulussa opetellaan ryhmässä toimimista, eikä todellakaan kilpailla tai suoriteta muuta kuin koko porukalla yhdessä hymy suupielessä. Pääpaino on siellä, mikä on tämän ikäisille ominaisinta eli leikeissä, Hurme-Vuorela tiivistää.

Laitilan Sanomien vieraillessa Varppeen salissa koostui tunnin yhteinen hetki muun muassa häntä- ja haarahipasta, kaveriviestistä, sekä vauhtivarpaan viikonpäivistä.

LUE JYSKE 110 -JUTTUSARJAN AIEMMAT OSAT:

Kaverit, hyvä mieli ja monipuolisuus vetivät Oonan ja Eliaksen mukaan – Jyskeen yleisurheilulle kuuluu erittäin hyvää

– Korona vei jopa 30 prosenttia pelaajista – Laitilan Jyskeen salibandyjaostoa vetävä Mikko Karaniemi on huolissaan niistä nuorista, jotka harrastavat vain yhtä lajia

– Pandemia vesitti suuret sulkapallosuunnitelmat

– Matalan kynnyksen kautta uima-altaaseen – Korona vei Laitilan Jyskeen uimareista puolet

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here