Konginkankaan turman muistoksi

0

Voi ei, taas olemme kokeneet Konginkankaan notkon vaarallisuutta. Äänekosken Konginkankaalla tapahtui sunnuntaina onnettomuus, jossa kuoli kaksi ihmistä.

Tiedän tuon väylän ja sen mutkat menneiltä ajoilta. Tapahtumat ja katastrofit ovat mukanamme aina. Nyt on elämäntie muutenkin kovin julmaa.

Paljon on lähtenyt tältäkin seudulta liikenneturmien vuoksi viimeiselle matkalleen, kaukana ja lähellä. 19. maaliskuuta vuonna 2004 sattui Suomen historian vakavin tieliikenneonnettomuus. Konginkankaan linja-autoturmassa paperirullalastissa ollut täysperävaunullinen kuorma-auto törmäsi yöllä linja-autoon, joka oli kuljettamassa matkustajia Rukalle laskettelemaan. Onnettomuudessa kuoli 23 henkilöä ja 14 loukkaantui.

Yön jälkeen tulee aina aamu, mutta tuona keväisenä hetkenä Suomen kansa heräsi unestaan hyvin järkyttyneenä. Nelostie oli pimeän hiljaisina hetkinä vaatinut uhrinsa. Tämä tie halkoo läpi keskisen Suomen, aluksi vihannan vesistön läpi. Konginkankaan kohdalla on jo syvää sydänmaata.

Olen monasti nyt jo kuolleen äitini kauhuksi minäkin taivaltanut tuota tietä iltayön tullessa. Väylä kuhisee Pohjolaan meneviä ja sieltä tulevia rekkoja. Jotenkin on niin epätodellinen olo. Näiden vuonna 2004 kuolleiden nuorten tie Rukalle oli liian lyhyt.

Monen haaveet ja unelmat jäivät toteutumatta. Isien, äitien ja kaikkien suru on pohjaton. Miksi taas Luoja oli liian julma, mutta elämän on pakko jatkua. Kysymys on, vaikka sanotaan: Luotan päivään nousevaan, fraasiko se on. Oi Luoja, tule heidän luoksensa ja auta heitä, jotka surevat.

Heidän kalleimpansa lähtivät matkalle, jossa oli vain menolippu. Näinä öinä ei voi sanoa, uinuu Putaa, Konginkangas. Kaikki itkevät. Minäkin.

Viime yönäkin olin ulkona, katsoin omaa tähteäni ja mietin: monta liian nuorta jätti meidät. Minä uskon Jumalaan, mutta nykyisinä aikoina usko horjuu monasti.

Elämä, mitä se on? Tätä juuri luopumista

Miettii Irmaliisa

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here