Yhdistystoiminta lamaantuu

0

Koronapandemia on kestänyt paljon pidempään, mitä osattiin odottaa. Kun maaliskuussa 2020 annettiin ensimmäiset suositukset ja rajoitukset, myös yhdistysten toiminta pysähtyi. Vähitellen yhdistyksissä alettiin ottaa käyttöön etäyhteyksiä ja kokoukset saatiin taas järjestettyä, mutta muu toiminta on ollut haastavaa.

Viime kesänäkin yhdistykset joutuivat perumaan retkiä, kokoontumisia ja illanviettoja. Kun suositukset ja rajoitukset muuttuvat jatkuvasti, on vaikea sopia mitään kovin pitkälle, ja kun vihdoin voi kutsua, tulijoita on kerta kerralta vähemmän.

Moni yhdistys alkaa olla nyt ongelmissa. Kun tähän asti jäsenet ovat sinnikkäästi maksaneet sentään jäsenmaksunsa, nyt koronan vaikutukset alkavat näkyä myös jäsenmaksutuloissa. Jäsenet ehkä ajattelevat laittavansa jäsenmaksunkin tauolle, kun yhdistyksellä ei kerran ole normaalia toimintaakaan. Ratkaisussa voi piillä sellainen riski, että yhdistyksen toiminta lakkaa kokonaan. Jos jäsenmaksutulot romahtavat, on yhdistyksen vaikea suunnitella enää minkäänlaista toimintaa.

Korona-aika lisää ihmisten yksinäisyyden tunnetta. Kun ystävien tapaamiset, kulttuuririennot ja yhdistystoiminta on käynyt vaikeaksi, kökötämme kotona yhä enemmän. Vähitellen tilanteeseen tottuu ja turtuu. Tästä turtumuksesta pitäisi jaksaa ponnistella pois ja siirtää ajatukset tulevaan. Mihin sitten palaamme, kun suositukset ja rajoitukset loppuvat, jos irtaannumme yhdistyksistä ja harrastuksista? Missä koronan jälkeinen yhteisömme on?

Myös yhdistyksiltä vaaditaan nyt erityistä luovuutta miettiä, miten pitää yhteyttä jäsenistöön. Voisiko jäseniä lähestyä piristävillä viesteillä tai järjestää myös rennompia etätilaisuuksia? Etäyhteyskin on parempi kuin ei yhteyttä lainkaan.

Teija Uitto