Dyynien paluu

0
Laitilassakin voi ihailla revontulia. Kuva: Pirjo Koski

Pirjo Koski

Tammikuun puolivälissä revontuliarvot villiintyivät kilvan maanpäällisen tuulen kanssa. Aurinkotuulen lukemat olivat kuin ”näin syntyvät dyynit” – oppikirjasta.

Mitä tulee maanpäällisiin olosuhteisiin, niin tuulenpuuskat hipoivat reilua 20m/s pilvisyyden ollessa 95 prosenttia. Seurasin alkavaa revontulinäytelmää netissä Tampereen Ursan kameran kautta.

Siellä näkyi jo revontulikaari ja myös jotakin muuta, aivan kuin…dyynit! Sitten alkoi tapahtumaan.

Ensin tuli kaverilta Kempeleestä kuva, jossa oli revontulissa selkeä dyynimuoto. Katsoin kuvaa ja onnittelen häntä, samalla tutkijaryhmämme messenger heräsi eloon ja revontulidyynien paluu varmistui.

Kipitin jälleen ulos, mutta meillä ei mitään ollut tehtävissä, taivas oli pilvessä.Vilkuilin hermostuksissani ursan kameraa, revontuliarvoja ja ikkunasta ulos. Dyynit näkyivät edelleen nettikamerassa, taivas meillä ei. Lopulta luovutin ja siirryin sohvalle.

Onneksi aviomies katsoi viimeisillä voimillaan ikkunasta ulos, joten huudahdus ”tähtiä” aiheutti ylösnousemuksen sohvalta. Puin niin järeästi päälleni tuuleen kuin pystyin, nappasin kameran ja jalustan ja säntäsin pihalle.

Päästyäni ulos talomme yläpuolella kiemurteli revontulivyö. Näky oli uskomaton.

Liukastelin naapurin pellolle jossa oli pitoa paremmin ja säntäsin etsimään vihaiselta tuulelta suojaa. Vanha autiotalo pelasti täysin tämän illan, koska myrskytuuli kuoli talon ja sen ympäröimään puustoon.

Samassa lännen puolen taivas avautui pilvien lipuessa pois revontulien edestä ja tuijotin avautunutta näkymää hämmentyneenä. Taivaalla oli ilmiselvästi ”dyynihylly”, joka oli tässä kohtaa jo hajoamassa.

Kyseistä muotoa on näkynyt lähes jokaisessa allekirjoittaneen kokemassa revontulidyyni-näytelmässä hieman ennen aktiivisinta näytelmää sekä sen jälkeen. Kuvasin sen aikaa mitä sää salli eli pienen hetken.

Upeaa, että harrastajat jaksoivat kytätä keliolosuhteista huolimatta. Kaikkein hienointa on ollut seurata uusien harrastajien intoa ihan vierestä, kun dyyni-revontulet on saatu bongattua ekaa kertaa. Sitä tuntee äidillistä ylpeyttä.

Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja, jonka taivasteluja löytyy osoitteesta taivaantulientytto.com.