Jännittynyt tunnelma vapautui, kun soitto soi – Musiikkiopiston konsertissa ensiesiintyivät Laitilan ja Uudenkaupungin bändit

0
Bändi Laitilan jäseniä yhdistää erityisesti kiinnostus rock-musiikkiin.

Tinja Jalonen

Perjantaina Laitilan Kustaa Hiekan lukutuvan eteinen täyttyi ihmisistä. Ihmisten puheensorinan yli kuului musiikkia.

Kitaristien ja bändien konsertti oli alkamassa. Tunnelma oli hyvin jännittynyt. Paikalla oli soittajien lisäksi heidän vanhempiaan, isovanhempiaan ja muita tuttuja kannustamassa.

Hieman ennen seitsemää katsojat siirtyivät Fredrika-saliin odottamaan esitysten alkua. Paikalla oli kaikenikäisiä katsojia, yhteensä noin kolmekymmentä.

Ensimmäiseksi kuultiin Steven Jatsinjakin klassisella kitaralla soittama kappale Corrente. Kappale oli hyvin kaunis ja moni katsoja huojui sen tahdissa.

Seuraavana lavalle astui Mikael Vehmas. Hän soitti sähkökitaralla kappaletta Rock Duet. Soitto kuulosti samettiselta ja täytti koko huoneen.

Kristiina Lalla tulkitsi sähkökitaralla kappaleen Titanium. Lalla säesti kappaletta taitavasti ja loi hyvän fiiliksen koko saliin.

Alkoi klassinen osuus. Sen aloitti Charlotte Lehtonen soittamalla kappaleen Perfect kitaralla. Lehtosen soitto oli hyvin ammattimaista ja kaunista.

Joona Aarnion tulkinta klassisella kitaralla kappaleesta Prelude BWV 999 oli melkeinpä taianomaista ja hämmästyttävän nopeaa. Viimeinen klassisella kitaralla soitettu kappale oli Sofia Talvensaaren soittama Camelia Mazurka. Kappale oli melko rauhallinen ja melankolinen.

Lopuksi kuultiin vielä kappale Seven Nation Army sähkökitaralla Elias Poutian soittamana. Oli upeaa nähdä, kuinka Poutian ei tarvinnut juuri edes katsoa käsiään soittaessaan, vaan hänen katseensa oli lähes koko ajan yleisössä.

Vuorossa oli Bändi Uusikaupunki, jossa Sisu-Werner Nieminen soitti rumpuja, Elias Poutia sähkökitaraa ja opettaja Maria Sapelkina bassoa. He aloittivat esityksensä nerokkaalla James Bond lausahduksella. Tämän jälkeen he soittivat vielä kappaleen Cadillac.

Molemmat kappaleet olivat heidän omia sovituksiaan. Heidän soittonsa oli hyvin mukaansatempaavaa ja erittäin viihdyttävää.

Maria Sapelkina kertoo bändinsä olevan todella innokas ja heiltä tulee paljon uusia ideoita ja ehdotuksia. Kaikki soittajat ovat hyvin innokkaita ja motivoituneita. Viikon kohokohta, kun pääsee näkemään bändit, Sapelkina lisää.

Ramppikuumetta ei nuorilla soittajilla ole

Viimeisenä konserttiestradille astui Bändi Laitila. Bändissä Kasper Mannelin soitti sähkökitaraa, Nico Kaitila rumpuja ja Ville Harikkala sähköbassoa.

He aloittivat soittonsa Barrérumballa, jossa jokaisella oli oma soolo-osuus. Sen jälkeen kuultiin vielä kappaleet Proud Mary, Californication sekä You give love a bad name.

Konsertti oli heidän ensimmäinen esiintymisensä bändinä. Esitys meni heidän mielestään ihan hyvin, vaikka paremminkin voisi kuulemma mennä.

Ensimmäiseksi esitykseksi he olivat kuitenkin tyytyväisiä. Mannelinilla soittokokemusta on jo yhdeksän vuotta, Kaitilalla kahdeksan ja Harikkalalla neljä.

Kaikilla oli kokemusta myös esiintymisestä. Musiikkimaultaan he ovat kaikkiruokaisia mutta rock on yhteinen suosikki.

Pojat päätyivät soittamaan yhdessä, kun koulun rehtori ehdotti, että heistä voisi tulla bändi. Heitä opettaa Katri Heino, ja harjoitukset ovat kerran viikossa.

Bändissä soittaminen on hauskempaa kuin yksin, he kertovat.

– Mukavaa hommaahan tämä on, Harikkala lisää.

Ramppikuumetta pojilla ei juuri ole, ja lavalla ollessaan he keskittyvät vain omaan soittoonsa ja sulkevat kaiken muun pois. Tulevaisuudessa he toivoisivat kehittyvänsä paremmiksi soittajiksi ja oppivansa uusia kappaleita.

Soitonopettaja Katri Heinon mielestä konsertti meni oikein mainiosti. Kaikki tekivät parhaansa ja konsertit ovat aina hyvä tapa oppia ja kokea uusia asioita.

– Tänne kannattaa tulla soittamaan, on hyvä meininki ja varmasti jokaiselle löytyy jotakin, Heino kertoo.