Letti kuin Elsalla

0

– Haluan letin, joka menee näin, hän sanoo silittäen lumenvalkoisia hiuksiaan toista olkapäätään vasten. – Niin kuin Elsalla, hän haaveilee.

Nielaisen, sillä tiedän jo, että sellaista lettiä hän ei saa. Yritän kuitenkin, mutta samalla kun alan letittää, tunnen miten sormeni muuttuvat pökkelöiksi, liukkaat suortuvat karkaavat niiden lomasta ja tulos näyttää jo puolessa välissä siltä, että annan loppujenkin hiusten valahtaa auki tytön niskaan.

– Kyllä sinä voit äiti laittaa sen ponnarinkin, tyttö sanoo. Hän tietää jo 5-vuotiaana, ettei voi kauhalla pyytää jos on lusikalla annettu.

Itseasiassa se ponnarikin syntyy vain venyttämällä taitojani äärirajoille asti. Usein sekin on niin suttuinen, että muuttuu oikeastaan kauniimmaksi kun sen päälle vetää pipon.

Tilannetta ei suinkaan helpota se, että tyttären hiukset ovat kuin lasia. Jos niihin laittaa pinnin, se luistelee alas ja putoaa lopulta kyydistä. Toisaalta tämä ominaisuus auttaa siinä, että vaikka hiukset olisivat päiväkodissa auki, ne eivät koskaan ole iltaisin takussa.

Tämä osaamattomuus on minulle sikäli kova paikka, että tytön ystävien hiukset ovat harva se päivä kauniilla leteillä ja nutturoilla. Kun eräs hänen ystävänsä äiti kysyi, haluaisiko tyttö aloittaa joukkuevoimistelun, ensimmäinen ajatukseni oli, miten ihmeessä voin selvitä hiusten laittamisesta. Olin nähnyt riittävän läheltä ystäväperheen tyttären upeita nutturoita tietääkseni, että niiden loihtiminen ei minulta onnistu.

Onneksi laji ei herättänyt tytössä samanlaista intohimoa kuin telinevoimistelu, jossa vaatimukset vanhempien kampaajan taidoille ovat vähäisemmät. Myös jalkapalloon kelpaa äidin tekemä ponnari.

Vaikken osaa laittaa hiuksia, osaan muuta. Minulla pysyy sählymaila sen verran käsissä, että voin olla harjoitusvastuksena pojalleni. Osaan myös pelata jalkapalloa juuri sen verran, että voidaan syötellä ja pelata tytön kanssa. Ja vaikken hallitse karatea enkä veny voimisteluliikkeisiin, osaan kehua ja kannustaa, kun huomaan lasten innostuvan omatoimisesta harjoittelusta kotona.

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, joka ei taida letitystä, mutta jolla on taito kirjoittaa siitä, ettei osaa.