Iida Kauppi
Laitilassa nuoruutensa viettänyt Tapani Tukiainen on viime vuosina julkaissut kirjoja aktiivisesti. Tuoreinta tuotantoa ovat vuonna 2020 ilmestynyt Tyrmistyttävä muutto ja viime syksynä julkaistu Juopunut pursi, kouluvierailulla Nepalissa. Yhteensä pappina elämänuransa tehnyt Tukiainen on julkaissut 11 kirjaa.
Muutosta kertovassa kirjassa Tukiainen käy läpi muuttoaan Lahdesta Helsinkiin. Korona iskee arkeen, mutta syvimmän osuman sisuksiin antaa myyty koti, josta löydetään kosteusvaurioita.
– Se kirjoittaminen on nyt jäljestä päin katsottuna omaa terapiaa. 15 vuotta olin sitä taloa korjannut rakennusmestarit ja -insinöörit valvojina. Sitten kuitenkin löydettiin kosteusjuttuja.
Juopunut pursi vie lukijan Nepaliin, jossa Tapani Tukiainen vieraili vuonna 2019 Sindhulin vuoristoalueelle perustetussa koulussa. Kirjat ovat hyvin realistisia, mutta välillä sivuille hypähtää mielikuvitusolentoja.
– Pedron tähti -kirjassani vaelsin kolme kuukautta Englannista Roomaan. Silloin mukanani 1500-luvulla elänyt François Rabelais.
Juopuneessa purressa Tukiaiselle ilmestyy tantramestari Joogananda ja juttuun sekoittuu 1800-luvulla elänyt runoilija ja seikkailija Arthur Rimbaud.
– Nepalin matkalla minulla oli mukana Rimbaudista kertova pieni kirja. Lentokoneessa ei tullut luettua, mutta sitten alkoi Rimbaud enemmän ja vähemmän tulla mukaan kuvaan.
Runoilija Arthur Rimbaud teki läpimurtonsa jo nuorena.
– Myöhemmin elämässä hän jätti runoutensa, lähti Afrikkaan kulkukauppiaaksi, sai syövän polveensa ja kuoli Marseillessa. Kirjassani alkoi elää tämä surullinen Rimbaudin kohtalo. Vaikkei Nepalissa edes ole merenrantaa, tuli juopunut pursi yli vuorien.
Laitilassa Tapani Tukiainen eli kymmenisen vuotta. Vuonna 1954 perhe muutti Laitilan pappilaan, kun hänen isänsä Arvi aloitti työn kirkkoherrana. Isä kuoli vuonna 1961 vain 50-vuotiaana. Pappilassa Tukiainen pääsi käymään vuonna 2007, sillä hänen 93-vuotiaaksi elänyt äitinsä Taimi-Tarun muistotilaisuus pidettiin siellä.
– Kirkon katolle olen kiivennyt kavereiden kanssa. Se on aika jyrkkä. Kun pappilasta mennään joelle päin, niin siellä kiivettiin korkean sahan piippuun, ja oltiin ihan nokisia sen jälkeen, Tukiainen muistelee lapsuuttaan.
Tukiaisen mieleen tulee myös tapaturma, joka tapahtui joella.
– Jokeen oli laskettu rekalla avotukkeja, joita kävimme poikien kanssa tuuppaamassa. Tukit lähtivät vierimään, ja tulivat minun jalkani päälle.
Jalka saatiin pois puristuksesta, kun miehet sahalta tulivat auttamaan. Se oli murtunut pahasti.
– Arvo Kumpula lääkärinä ehdotti, että jalka katkaistaan. Isäni pyysi, että jos mahdollista, niin säästetään jalka. Niin tehtiin. Kumpula leikkasi taitavana lääkärina, ja samalla kokonaisella jalalla olen köpötellyt tähän asti. Kumpula oli sota-aikana tottunut tekemään isoja operaatioita. Heilala oli toinen lääkäri.
Laitilassa Tapani Tukiainen on viimeksi käynyt muutamia vuosia sitten vanhempiensa haudalla.
– Se on siinä sakariston päädyssä. Sukulaisia minulla ei Laitilassa ole, mutta luokkatovereita kylläkin.
Tukiaisen lapsuuden perheessä oli kuusi lasta, joista kaikki ovat taiteilijoita Tapania lukuun ottamatta.
– Untamalassa on Muuvilan kesänäyttelyssä ollut taideteoksia kaikilta minun sisaruksiltani.
Tuulikki on tunnettu akvarelleistaan, psykologina työuransa tehnyt Kyllikki maalaa tauluja, Ristiinassa asuva Juhani on ammatiltaan taiteilija ja nyt jo edesmennyt, Hinnerjoen kirkkoherrana työskennellyt Olavi oli graafikko. Nuorin Aulikki työskenteli Ruotsin Halmstadissa taidekoulun opettajana.
Tapani Tukiaisen tie Helsinkiin on kulkenut Porin ja Kuusankosken sekä Lahden kautta. Työuransa hän on tehnyt sairaalapappina ja kouluttautunut myös psykoterapeutiksi. Korona on Tukiaisen mukaan ollut ihmisille arvaamattoman kova paikka.
– Kyllä tässä koetellaan ihmisiä, eikä ainoastaan meillä vaan ympäri maailmaa. Kehitysmaissa, joissa ei ole saatu rokotteitakaan, niin kyllä tämä paha paikka on.
