Laitilalainen Mihail Hulenko: Ukrainan tulevaisuus huolettaa, tietenkin

0
Mihail Hulenko on takavuosina käynyt perheineen Ukrainassa joka kesä, mutta koronan takia ei pariin vuoteen. Onneksi nettiyhteydet toimivat ja sukulaisia näkee edes sitä kautta.

Arto Kanerva

Venäjä raahaa sotajoukkojaan Ukrainan rajan tuntumaan. Diplomaatit ja ministerit sukkuloivat neuvotteluissa ympäri Eurooppaa. Tuntuu pahalta, tuntuu siltä, että Euroopassa saattaa syntyä sota.

Joskus kun luvattiin, että Eurooppaan ei enää koskaan sotaa tule.

Tätä kirjoitettaessa tilanne vaikuttaa rauhalliselta. Tuntuu että diplomatia on voiton puolella ja suuri ja mahtava Venäjä välttyy sekin kasvojensa menetykseltä.

Laitilassa vuodesta 2007 asunut Mihail Hulenko ei kaikesta huolimatta usko, että tulossa olisi laajamittainen sota.

– Jotain pienempiä kahinoita voi tulla, mutta en usko, että tästä kaikesta seuraisi mitään suurempaa yhteenottoa.

Noin yleisesti ottaen tilanne ja ilmapiiri Ukrainassa on Hulenkon mielestä aivan erilainen kuin Venäjän vallatessa Krimin niemimaan vuonna 2014. Silloin Ukraina oli yksin, nyt monet maat ovat sanoneet olevansa Ukrainan puolella.

– Olihan Ukrainalla silloinkin oma armeija, jonkinlainen. Krimin valtauksen jälkeen kiinnostus armeijaan on lisääntynyt ja maan armeijaa on kehitetty ja kasvatettu niin paljon, että välillä se tuntuu jo liiankin isolta ja vahvalta.

Krimin valtaamisen seurauksena oli myös kansallistunnon nousu. Nyt kaikki ovat valmiita puolustamaan maata ja sen rajoja.

– Itse uskon Ukrainan presidenttiin ja hänen puheisiinsa, mutta korruptio on maassa iso ongelma. Poliitikkoihin ei luoteta, kun tuntuu että kaikki ajavat vain omaa etuaan. Sotaan on jo totuttu, koska maa on oikeastaan ollut jo sotatilassa viimeiset seitsemän vuotta.

Hulenkolla on Ukrainassa kaksi siskoa ja joukko serkkuja, joihin hän on yhteydessä päivittäin. Mieliala tuntuu kaikesta huolimatta olevan rauhallinen.

– Yhteydenpito on helpottunut paljon, Suomeen tultuamme yhteydet olivat heikkoja ja kalliita. Nyt meillä on toimivat nettiyhteydet ja sovellukset, joiden avulla pääsemme toisiamme näkemään.

Hulenkon oli vaimonsa kanssa alkujaan tarkoituksena tehdä Suomessa muutama vuosi töitä, kerätä rahaa ja palata sitten takaisin Ukrainaan. Vuosien kuluessa mieli on muuttunut.

Alussa perheen poika oli Ukrainassa, mutta hän tuli muutama vuosi sitten Suomeen käydäkseen koulun täällä. Sittemmin perheeseen on syntynyt kaksi lasta lisää. Isän mielestä heidänkin tulevaisuutensa on Suomessa.

– Olemme tulleet siihen tulokseen, että lasten on paljon parempi olla täällä Suomessa kuin Ukrainassa. Takaisin muuttaminen ei ole enää mielessä.

Suomen kielen opiskelu on Hulenkolta jäänyt vähiin. Tärkeät asiat kuten työ ja satunnaiset haastattelut hoidetaan englanniksi, jotta kaikki tulee varmasti ymmärretyksi. Mies kyllä puhuu ihan ymmärrettävää suomen kieltä.

– Taidan olla tuon kielenopiskelun kanssa hiukan laiska. Mitä sitä opiskelemaan, kun englannillakin pärjää. Olen kyllä tänäänkin taas menossa kielikurssille.

Hulenko arvioi Laitilassa asuvan vakituisesti ainakin 300 ukrainalaista, ehkä jopa 400.

– Luku saattaa tuntua isolta, mutta pelkästään meidän perheessämme on jo viisi ukrainalaista, joten äkkiä siitä kertyy iso joukko.

Hulenkosta on mielenkiintoista seurata pojan koulunkäyntiä.

– Historia on aivan erilaista kuin minun kouluaikoinani. Kävin kouluni entisen Neuvostoliiton aikana, ja silloin opetettiin, että Suomi aloitti talvisodan. Nyt on ihmeellistä seurata, että pojalle opetetaan aivan päinvastaista historiaa.