Viherkasvien mullanvaihtoaika on nyt – Vältä yleisimmät mullanvaihtomokat

0
Tämä hienohelma (Asparagus densiflorus) on isomman ruukun tarpeessa. Kuva: Heikki Hakanen

Ulkona pyryttää, nietokset kasvavat ja tuntuu siltä, että kevät on vielä kaukana. Mutta viherkasvien kevät alkaa nyt, kun ulkona valon määrä lisääntyy.

Pitenevät päivät saavat kasvit virittymään uuteen kasvuun ja siksi helmikuu onkin paras aika vaihtaa mullat. Mullanvaihto pitää kasvin juuriston, ja sitä kautta koko kasvin, elinvoimaisena. Puutarhaneuvojan vinkeillä vältät yleisimmät mullanvaihtomokat.

Koska viimeksi vaihdoit mullat? Jos siitä on vuosi tai enemmän, on aika kääriä hihat. Ruukun jääminen liian pieneksi on vain yksi syy vaihtaa viherkasvin multa. Vielä tärkeämpää on huolehtia mullan rakenteesta ja oikeasta ravinnepitoisuudesta.

Ruukussa multa maatuu vähitellen ja samalla se tiivistyy. Tiivistyneessä mullassa kasvin juuret eivät saa ilmaa ja ne voivat tukehtua.

‒ Mitä turvepitoisempaa kukkamulta on, sitä nopeammin se maatuu ruukussa. Laiskan mullanvaihtajan kannattaa valita kompostoimalla valmistettu kukkamulta, koska kompostoinnin aikana syntyy pitkäkestoista humusta, joka muodostaa multaan kestäviä muruja. Murustunut multa säilyttää ilmavan rakenteensa ruukussa useamman vuoden, kertoo Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttula.

Kasteluvedestä ja lannoitteista multaan kerääntyy vähitellen kalkkia ja suoloja. Ne hidastavat kasvin kasvua.

‒ Viherkasvia on voitu kastella ja lannoittaa säännöllisesti, mutta silti se alkaa roikottaa lehtiään alakuloisesti. Tämä johtuu siitä, että multaa ei ole vaihdettu pitkään aikaan ja mullan suolapitoisuus on noussut haitallisen korkeaksi. Väkevöityneestä mullasta kasvi ei saa enää riittävästi vettä, vaikka multa olisi sopivan kostea. Siksi kasvi nuutuu. Varmin tapa välttää mullan väkevöityminen, on vuosittainen mullanvaihto.

5 yleisintä mullanvaihtomokaa

1. Unohdit kastella kasvin vanhassa ruukussaan ennen mullanvaihtoa.

Kun kastelet kasvin kunnolla ennen mullanvaihtoa, se irtoaa paremmin ruukustaan, multa pehmenee ja juuret kestävät paremmin käsittelyä. Kasteltu kasvi on myös hyvässä nestejännityksessä ja kestää paremmin juurten pienet vioitukset.

2. Et kastellut uutta multaa ennen käyttöä.

Uusi multa kannattaa kostuttaa erillisessä astiassa ennen ruukutusta, jotta siihen muodostuu kestävä mururakenne. Sopiva suhde on noin 1 dl vettä multalitraa kohti. Lisätty vesi sekoitetaan multaan käsin möyhentämällä, jolloin samalla multa murustuu.

3. Siirsit juuripaakun sellaisenaan uuteen ruukkuun.

On tärkeää karistella vanha tiivistynyt multa juuripaakusta. Jos lannoituksen mukana multaan kertyy ylimääräisiä suoloja, ne nousevat kastelun jälkeen haihduntavirtauksen mukana mullan pintaan. Siksi on erityisen tärkeää kaapia pois kaikki irtomulta juuripaakun yläosasta. Leikkaa myös ruskettuneet juurenosat pois ennen uutta istutusta.

4. Käytit kaikille vihrekasveille samaa multaa.

Peikonlehti ja kaktus tarvitsevat erilaista multaa. Peikonlehti viihtyy tasakosteassa mullassa, kun taas kaktuksen mullan tulisi kuivahtaa nopeasti kastelun jälkeen. Yleiskukkamullat sopivat useimmille viherkasveille; mutta tasakosteassa viihtyvät kasvit kannattaa istuttaa vesisäiliölliseen ruukkuun altakastelumultaan ja taas kuivassa viihtyvät kasvit istutetaan hiekkapitoiseen kaktusmultaan.

5. Kastelit kasvin reilusti mullanvaihdon jälkeen.

Vältä mullan kastelua ruukutuksen jälkeen, ettei se liety ja kovetu yhtenäiseksi köntiksi. Jos kasvi on kasteltu ennen mullanvaihtoa ja uusi multa on esikostutettu ennen käyttöä, riittää mullanvaihdon yhteydessä kasvin lehtien sumuttelu. Kastelu aloitetaan varovasti pienissä erissä muutama päivä mullanvaihdon jälkeen.

Siirrä kasvit mullanvaihdon jälkeen pariksi viikoksi pois paahteiselta ikkunalta, että juurilla on aikaa elpyä. Aloita lannoitus noin kuukauden kuluttua mullanvaihdosta.