Aliisa, Iida, Elviira ja Silja panivat töpinäksi ja laittoivat keräyksen pystyyn

0
Iida Hiekka, Elviira Uusikartano sekä Silja ja Aliisa Kylä-Heiko ovat vakuuttuneita siitä, että pienikin apu voi olla iso asia jollekin.

Untamalan koulun 6-luokan tytöt Aliisa Kylä-Heiko, Iida Hiekka, Elviira Uusikartano ja Silja Kylä-Heiko sekä haastattelupäivänä koulusta poissa ollut Karoliina Pirinen huolestuivat viime viikolla toden teolla Ukrainan tilanteesta. He halusivat auttaa.

Elviiran kotona juteltiin tavarakeräykseen osallistumisesta.

– Otin heti kopin asiasta, Elviira kertoo.

Kutosluokan tytöt innostuivat keräyksen järjestämisestä heti. He tekivät kyltin, johon listattiin Laitilan ukrainalaiset -yhteisön keräämiä tavaroita. Rehtori Noora Vesterinen ilahtui tyttöjen halusta auttaa, ja tiedotti keräyksestä vanhemmille. Tytöt kävivät kertomassa tavarakeräyksestä myös 3–4-luokalle.

– 1–2 -luokalle ei kerrottu, koska sota saattaa pelottaa heitä, Aliisa sanoo.

Jo muutamassa päivässä tytöt saivat kokoon yhden laatikollisen ja useamman kassillisen tavaraa.

– Tuli tosi hyvä mieli, tytöt kertovat ja kiittelevät sekä opettajia että vanhempia saamastaan tuesta.

Tavarat vietiin loppuviikosta Laitilan ukrainalaiset -keräykseen.

Tytöt eivät ole vielä varmoja, oliko keräys kertaluonteinen vai jatketaanko sitä jossain muodossa.

Sodan herättämiä ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi.

– Aika huolestunut olen, mutta yöunia en ole menettänyt, kertoo Aliisa.

Uutisia Ukrainasta tytöt seuraavat paitsi luotettaviksi nimeämistään uutislähteistä, myös sosiaalisesta mediasta. Osa tytöistä pitää taukoa TikTok-sovelluksen seuraamisesta, koska siellä silmille tulee videoita Ukrainasta, vaikkei haluaisikaan.

Videoissa saattaa kuulua esimerkiksi hälytyssireenien ääni ja ihmiset ovat hädissään. Elviira kertoo koskettavasta videosta, jossa poika kertoi hyvästelleensä vanhempansa, jotka jäivät sotimaan. Vaikka videoilla ei sinänsä näkyisi raakoja sotakuvia, voi niiden ilmapiiri olla ahdistava.

– Jos näkee Tiktokissa uutisjutskan, niin täytyy myös miettiä, että onko se tosi juttu vai ei, Aliisa pohtii.

Iida kertoo miettineensä paljon sitä, että mitä jos itse joutuisi vastaavaan tilanteeseen. Silja toteaa, että sota Euroopassa on lähellä.

– Se vähän ahdistaa, mutta auttaminen ja asiasta vanhempien kanssa jutteleminen huojentaa. Onneksi Suomeen ei kohdistu uhkaa, Silja sanoo.

Keräyksen ansiosta tytöt ovat keskenäänkin jutelleet Ukrainan tilanteesta paljon.

– Ja opettajaltakin voi kysyä, jos joku mietityttää, Silja lisää.

Tytöt tietävät, että tilannetta ei kannata jäädä liikaa murehtimaan. Heillä onkin selvä ohje, miten pitää toimia: pitää normirytmeistä kiinni.

– Silloin eivät lähde ajatukset liikaa heittelemään, Iida sanoo.

Kaikki tytöistä ovat tottuneet ukrainalaisiin, erityisesti heitä näkyy Siljan, Aliisan ja Iidan kotikylässä Seppälässä.

– Olin kesätöissä pellolla ukrainalaisten kanssa. He osasivat aika hyvin puhua suomea. Meistä tuli hyvä porukka, Iida kertoo.