Elämää Timo Rantasena

0

Timo Rantanen

Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Nomen est omen. Näin sanoivat muinoin jotkut latinaa taitavat. Lause tarkoittaa: nimi on enne. Tiedä sitten kummastakaan sanoa mitään, mutta jotain muuta saatan kertoa.

Joskus sanoin, että Rantasista on tullut maanvaiva. Enää ei perinteisiä puhelinluetteloita julkaista, mutta meni se joskus vielä 80-luvullakin niin, että otit luettelosta hakusanaksi Rantanen, sait viettää puoli vuorokautta Rantasten seurassa.

Koska etymologia on yksi sairauksistani, täytyy kertoa tämäkin. Asiasta on jo pieni iäisyys. Oli sunnuntai ja veteraanien joku muistotilaisuus. Hiivin kirkkoherra Yrjö Heinosen viereen. Kunhan kysyin, että mitä ihmettä nimi Timo tarkoittaa.

Parin päivän päästä Ykä soitti: No niin, nyt olen tehnyt tehtävän, jonka minulle annoit. –Jaaha, että mitä? – Nimesi tulee sanoista Timo Teus, ja se tarkoittaa Jumalaa kunnioittava. Käännösvirheen vuoksi se on käännetty Jumalaa pelkäävä, mutta se ei ole totta.

Ykä oli istunut yliopiston kirjastossakin pari päivää tämän mysteerin selvittämiseksi. Ok, mielummin kunnioitan kuin pelkään.

Mutta takaisin nimeen, joka minulla on sattumoisin Timo Rantanen. Olin joskun 70-luvulla kesätöissä Laurinpellon ja Villeniityn rakennustyömaalla.

Minä krapasin ruostetta pois kaiteista. Vastaavalle rakennusmestarille ehdotin, että sopiiko sellainen, että poistan ferroksidia tulevista turvalaitteista. Hänen mielestään idea oli loistava. Ruskea pöly ei häipynyt minnekään, mutta tehtävä kuulosti hienommalta, vaikka olinkin iltapäiväneljältä kuin paraskin murjaani.

Kuinkas sitten vaan tapahtuikaan, että samalla työmaalla oli kaluputkan (kysykää vanhemmilta, mitä se tarkoittaa) vahtina Timo Rantanen. Eipähän meitä juurikaan sekoitettu. Mutta silti.

Menin yliopistoon. Asujaimistollemme Humalistonkadulle tuli mennen tullen kasa kirjeitä, joitten päällä luki Timo Rantanen. Välillä niitä availin, välillä en. Timo Rantanen oli jonkun osakunnan puheenjohtaja, ja kirjeet tulivat minulle. En sitä tarkemmin muista, mutta jotenkin selvitin tämän Timo Rantasen osoitteen. Ja heitin osakunnalle kirjeen, että tavoittamanne henkilö ei asu meillä.

Sitten rupesin sekaaannusten välttämiseksi käyttämään nimeä Timo T. Rantanen. Opiskelukaveritkin rupesivat kutsumaan minua nimellä Teetee. No mikäs siinä.

Noin 35 vuotta sitten muutin Lokalahden Pitkäluotoon. Mutta arvatkaas vaan, asuuko Lokalahdella toinen Timo Rantanen. No asuu.

Voi hyvä isä niitä soittoja. – Hei kuule, mites sen metsästysmajan kanssa nyt. – Terve, kuinka tehdään sen laiturin kanssa. Noita puheluja tuli satamäärin. Opinpahan vaan sanomaa, että nimi on sama, mutta kokeile toista puhelinnumeroa.

Kerran postilaatikkoomme oli tullut kirje. Kunhan katsoin, että se on minulle. Avasin sen tupaa kohti kävellessäni.

Muuten ok, mutta siinä oli juttua jostain avustuksesta. Lopetin lukemisen siihen ja palautin kirjeen postiin. Lehtimieheni tosin heräsi ihan se alkupätkän perusteella, mutta vaikenin, koska se on velvollisuuteni. Ei muuten, mutta olisi siinä ollut aihetta lehtijuttuun jo sen ensimmäisten rivien perusteella.

Kohtuullisen hauska oli tämä, kun kuntavaalien alla sain sähköpostia. Yksi kansalainen kertoi, että hän on ajatellut äänestää minua, mutta voisinko vielä tarkentaa paria asiaa.

Vastasin kohtuullisen kohteliaasti, että tässä on nyt pari lievää ongelmaa. Ensimmäinen on se, että olen ollut uusikaupunkilainen yli 30 vuotta, enkä nyt ole PS:n ehdokas. Enkä sitten minkään muunkaan puolueen.

Miten vaan, Timo Rantanen on nyt Laitilan valtuuston 2. varapuheenjohtaja. Hän ei ole minä, eikä toisinpäin.

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien entinen toimittaja.