Liian paksu perhoseksi

0

Taisin olla 10-vuotias, kun tajusin olevani pulska lapsi. Olin siihen asti kuin kuka tahansa nuori tyttö, harrastin jumppaa, kävin koiran kanssa lenkillä ja ahmin nuorten kirjoja. Tilanne muuttui kouluterveydenhoitajan vastaanotolla. Kouluterveydenhoitaja koki, että hänen on puututtava asiaan. Puuttuminen ei muuttanut elämässäni mitään muuta kuin sen, että siitä lähtien olen tuntenut olevani paksu. Syöminen jatkui samanlaisena kuin ennenkin.

Varhaisteininä rakastin Enid Blytonin Viisikko -kirjoja, joissa seikkaillaan salaperäisillä nummilla, vuoristoissa ja saarilla. Tornin salaisuudet selviävät, lentäjät vapautuvat ja lapsenryöstäjät joutuivat kiikkiin. Rikosmysteereitä ratkoessaan Viisikon lapset söivät sardiineja, tomaatteja ja voileipiä, kakkuja, keksejä, munia, hedelmiä ja kinkkua. Ja niin minäkin söin, juustoleipiä ja Kulta Marie -keksejä.

Teini-iässä hurahdin aerobiciin. Miss Suomi ja Miss Universum Anne Pohtamo teki 80-luvun alussa aerobic-levyjä, joiden kansien välissä oli aerobicopas. Pian osasin liikkeet niin hyvin, että kehtasin lähteä naisvoimistelijoiden aerobic-tunneille. Kaloreita kului, mutta ei riittävästi. Ylioppilaskuvassakin olen pyöreäposkinen. Olimme poikaystävän kanssa persoja jäätelölle. Nuori mies pysyi laihana, minä en.

Ensimmäisen laihdutuskuurin aloitin parikymppisenä. Painonvartijoissa ei laskettu kaloreita tai kilojouleja, vaan pisteitä. Kun koko viikon söi kaurapuuroa, kiinankaalia ja ananasta, viikonloppuna sai herkutella. Turun keskustassa oli jäätelöbaari, josta sai mahtavia jäätelöannoksia. Laihdutuskuurista jäi jäljelle vain inho kiinankaalia ja vaakaa kohtaan.

Muutaman vuoden päästä olin jälleen Painonvartijoissa laskemassa pisteitä. Tällä kertaa laihdutuskuuri päättyi, kun aloin odottaa ensimmäistä lasta. Mikä onni! Vihdoinkin sain syödä laskematta pisteitä, kunnes kävin neuvolassa. Terveydenhoitaja muistutteli, ettei paino saa kohota liikaa.

Toisen lapsen jälkeen elin hurmosta. Imetys kevensi painoa. Olin lähes ihannemitoissa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Vaikka vanhat farkut putosivat päältä, peilikuvani näytti silti samalta kuin ennen. Usean laihdutuskuurin jälkeen jo tiedän, että aivot huijaavat. Aivot raksuttavat jotenkin niin, että ylipainoinen pitää ylipainoisia normaalikokoisina. Ei taida olla sattumaa, että ylipainoisella ihmisellä on lihava kissa tai koira.

Kun imetys päättyi, alkoi painokin taas nousta. Sen jälkeen on tullut kokeiltua kaalidieettiä, vähähiilihydraattista ruokavaliota ja lautasmallia. Lautasmalli toimi yllättävän hyvin, piti vain rouskuttaa salaattia valtavat määrät, mutta paino palasi heti ennalleen kun ei jaksanut tarkkailla joka annosta. Tätä jojoilua on monen ihmisen elämä.

Viisikymppisenä ryhdyin kehopositiiviseksi, koska huomasin, että olen sittenkin terve ja kohtuullisen hyväkuntoinen. On turha pilata elämänsä jatkuvalla laihduttamisella. Kunnes kevennysvimma iski taas alkuvuodesta. Uusimmassa Tiede-lehdessä oli uusi laihdutusvinkki: Syö vettä! Vesi ei lihota, se täyttää vatsaa ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Vesi ei tosiaan lihota, mutta sillä on eräs toinen sivuvaikutus, jonka kaikki festareitten bajamaja-jonossa jalat ristissä seisseet tietävät.

Kun Ukrainassa alkoi sota, kaikki laihdutushössötys unohtui. Järki voitti vihdoinkin.

Kunnes illalla huomasin etsiväni jääkaapista edes jotain, koska sotauutiset ahdistivat.

Teija Uitto

Kirjoittaja hankki vuosi sitten koiran ja on kävellyt sen kanssa noin 25 kilometriä viikossa aiempaa enemmän, mutta ei ole laihtunut grammaakaan.