Maailma paloi silmieni edessä

0

En saanut silmiäni irti valtavasta teoksesta. Jo ennen kuin katsoin teoksen nimen, ymmärsin, mistä se kertoo.

Lennart Segerstrålen teos Maailmanpalo on valmistunut vuonna 1939. Todennäköisesti se on syntynyt kuvauksena ensimmäisestä maailmansodasta mutta myös kuin toisen maailmansodan enneunena.

Nyt teos on Ateneumissa. Jäin istumaan sen eteen kuin naulittuna. Mielessäni oli totta kai Ukraina ja muuttunut maailmantilanne. Rinnassani tunsin ahdistuksen painavan puristuksen.

Nähdessäni teoksen olin niin sanotulla määmatkalla. Lähdin siis lomalle yksikseni aikomuksenani vihdoinkin käydä paikoissa, joissa olen haaveillut käyväni. En ole taiteen suurkuluttaja, mutta koen teosten katselemisen kuin meditatiivisena matkana. Teosten äärellä ajatukset saavat virrata vapaasti.

Varasin talvilomien tarjouspaketista itselleni hotellin ja lähdin Helsinkiin. Ensimmäisenä päivänä askeleeni veivät Ateneumiin. Klassikot sekä muun muassa Moderni Nainen -näyttely imaisivat mukaansa ja muistin katsoa kelloa vasta kun vatsa ilmoitti ruoka-ajan koittaneen.​

Toisena päivänä oli vuorossa Amos Rex. Bill Violan videoteoksia oli kehuttu valtavasti etukäteen, mutta ne onnistuivat silti yllättämään vaikuttavuudellaan. Videoteosten hienoutta on sekin, että ne ”pakottavat” katsomaan teosta pidempään kuin paikoillaan pysyvää kuvaa. Tuli ja vesi ovat elementteinä hyvin tuttuja – joku kyynisempi voisi puhua kliseistä, mutta niiden symbolista arvoa ei voi väheksyä.

Määmatkan miinuksena oli havainto siitä, että en ole kovin hyvää matkustusseuraa itselleni. Esimerkiksi ravintolan valitseminen itseni kanssa oli piinallista. Entä tuo? Enpä tiedä, katsellaan vielä. Mutta nälkä olisi… Niin, mutta jos löytyy parempi. Ensi kerralla minun pitää käyttää enemmän aikaa ravintolan etsimiseen etukäteen.

Ja kyllä – vaikka kaipasin seuraa esimerkiksi ravintolaan, matka oli onnistunut. Jos minulla olisi ollut seuraa, museoissa käyminen ei olisi ollut samanlaista. Olisin kokenut tarvetta muuttaa ajatukseni sanoiksi. Se taas olisi pysäyttänyt tai jopa kääntänyt ajatuksen virran.

Yksin matkustaminen oli se, mitä nyt tarvitsin. Kun maailmassa näyttää kipunoivan, halusin pienen hetken käpertyäkseni pääni sisään ennen kuin annan sotakuvien ja uutisten tulla sen sisään.

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, joka nauttii taiteesta vaikkei sitä aina ymmärräkään ja joskus juuri siksi.