Oman elämän tutkimusmatkailija

0

Piia Allén

On unettomia öitä, suden hetkiä, jotka eivät tunnu loppuvan koskaan. Mieltä painaa huoli, stressi tai pelko.

Huolenaiheita on monia henkilökohtaisista globaaleihin. Viimeaikaisia yhteisiä huolenaiheuttajia ovat olleet sodan alkaminen Euroopassa, pandemiatilanne ja eristyneisyys. Mitä sinä teet tällaisina öinä? Mitä silloin ajattelet?

Unettomina öinä kirjailija Mia Kankimäki ajattelee inspiroivia historiallisia naisia. Hän on koonnut heistä itselleen näkymätöntä henkivartiokaartia, joka johdattaa eteenpäin. Tähän kaartiin kuuluu useita tutkimusmatkailijoita. Monet heistä matkustivat ajankohtana, jolloin naisten yksin matkustaminen oli epäsopivaa. Merkillepantavaa näissä naisissa oli se, että he tekivät omia valintoja aikansa odotuksista piittaamatta. Useat heistä kärsivät sairauksista, mutta toteuttivat haaveitaan siitä huolimatta. Kankimäki on valinnut kirjaansa mukaan mm. Isabella Birdin (synt. 1831), joka kärsi masennuksesta, selkäkivuista ja unettomuudesta. Hoidoksi lääkäri ehdotti pientä merimatkaa ja Isabella päätyi kiertämään yksin koko maapallon. Minäkin haluaisin olla tutkimusmatkailija, niin kiehtovia kirjan ”Naiset, joita ajattelen öisin” henkilöiden matkakertomukset ovat.

Minun tämän talven tutkimusmatka on kirjan sankarittarien matkoihin verrattuna varsin vaatimaton. En matkustanut yksin, en kauas, enkä edes tuntemattomaan paikkaan. Teimme puolisoni kanssa yhden yön reissun kesämökillemme. Tiedän, ei kuulosta kummoiselta tutkimusmatkalta. Meille tässä reissussa oli ihan riittävästi tutkimusmatkaa. Kesämökkimme on sähköttömässä saaressa, keskellä isoja järvenselkiä. Emme olleet käyneet mökillä aikaisemmin talvella. Pakkasimme vähät tarvittavat tavarat rinkkoihin. Vaihtovaatteet, ruokaa, kompassi, vedensuodatin, tulitikut, otsalamppuja ja ristisanatehtäviä. Varusteiksi metsäsukset ja sauvat, joissa on kunnon sommat, jotka eivät uppoa hankeen. Lähdimme lauantaiaamupäivällä hiihtämään mantereelta kohti saarta. Matkaa oli 4,5 km. Hiihdimme lumimyräkässä, onneksi kuitenkin myötätuuleen. Näkyvyys oli lumisateen takia heikko, joten suuntaa tarkastettiin kompassilla. Jälleennäkemisen riemu läikähti mielessä, kun lumisateen seasta alkoi hahmottua tuttu saari. Tuttu ja silti erilainen. Saari talviasussa lumipeitteen alla, puut lehdettöminä. Tutkimusmatkan tuntua oli raivatessa polkuja liiteriin, mökkiin ja savusaunalle ja pitäessä tulia mökin kamiinassa. Onneksi talviretkeilyä harrastava ystävä oli vinkannut vedenottoon tärkeän ohjeen. Jäähän pitää kirvellä hakata ensin monttu ja sen jälkeen kairata montun pohjalle reikä. Näin vettä pääsee kauhomaan kuin kulhosta. Nautimme talven ja erämaan hiljaisuudesta. Saunoimme savusaunassa ja tunnelmoimme kynttilän valossa. Tällaiset irtiotot arjesta antavat voimaa pitkäksi aikaa.

Historialliset tutkimusmatkailijanaiset kokivat matkoillaan maailman elinvoimaisena, täynnä mielenkiintoisia asioita jopa niin paljon, etteivät malttaneet aina nukkua. Me kyllä nukuimme syvää unta, varmaankin juuri siksi, että olimme tutun ja rakkaan saaren kainalossa.

Tutkimusmatkailijaohjeeni on, tee pieniä matkoja silloin, kun arki väsyttää. Kotimaanmatkailu ja retkeily ajaa melkein saman asian kuin tutkimusmatka. Asenne ratkaisee. Voi myös olla hyvä miettiä etukäteen millaisiin asioihin ajatukset kääntää silloin, kun elämä ahdistaa niin paljon, ettei yöllä saa unta.

Kirjoittaja on Laitilan kaupungin kulttuuripäällikkö, joka haluaisi olla tutkimusmatkailija