Pönttökylä etsii sopuisia asukkaita

0
Linnunpönttöjen esikuvina olivat Devonin rannoilla nähdyt uimakopit.

Odotan jännityksellä, saammeko asukkaita viime vuonna valmistuneisiin linnunpönttöihin. Kiinnostuneita katsojia on käynyt, mutta vakavista pesimisaikeista ei nyt vielä ole viitteitä.

Asuntojen varustelussa ei pitäisi olla vikaa. On postilaatikko, pyykkinarua ja tikapuita jos jonkinlaisia. Asuntojen edustalla oleville pikku patioille mahtuu myös kukkaruukkuja. Pönttöjen sisäpuoli on perinteisempi.

Voi olla, että linnut eivät piittaa näin yhteisöllisestä asumisesta mutta en epäile, etteikö tähän ainakin yksi lintuperhe asettuisi. Paikka on ainakin mitä parhain, sillä pöntöt ovat suojassa sateelta, paahteelta ja tuulelta kuin myös isoilta petolinnuilta – siitä huolehtii iso pihatammi, jonka katveessa pönttökylä on.

Ensisijaisesti pönttölä tehtiin koristeeksi. Isäntä rakensi pöntöt ja minä maalasin. Maalatessani ajattelin Devonin rannoilla pari vuotta sitten näkemiäni hauskoja pieniä vajoja joita luulin uimakopeiksi. Sitä ne olivatkin, mutta jalostuneempia versioita, minikokoisia kesämökkejä, joissa ihmisillä oli tuoleja, pöytiä ja kahvinkeittimiä. Voisiko sellainen toimia Suomessa; kesämökkeilyn kevytversio.

Linnut ovat hauskoja, vaikka mikään lintutietäjä en taatusti ole. Tunnistan talitintin, varpusen, suosikkini punatulkun ja muutamia muita. Harmaapäätikka vaati jo tunnistusapua kun kerran löysin sellaisen vintistä – se oli lentänyt avonaisesta ikkunasta ja jäänyt pökerryksissä makaamaan lattialle. Tikka protestoi kovalla äänellä kun kuljetin sen ulos. Se kuulosti kiroilulta ja ehkä olikin sitä.

Mietin joskus, miltä tuntuu olla lintu. Onko se niistä hauskaa vai pelottaako niitä koko ajan? Ymmärtääkö lintuemo vähääkään, kuinka riskaabelia on rakentaa pesä viinimarjapensaaseen, kuinka suojattomia sen pienet poikaset ovat? Millaista on lintujen tunne-elämä?

Meillä ruokitaan lintuja talven yli. Minä en ruoki, mies hoitaa sen. Joskus ajattelen, että nuo ahmatit syövät meidät perikatoon, siihen tahtiin ruokaa kuluu. Siinä, missä minä punnitsen kaupassa pientä pähkinäpussia ja mietin, raaskisinko ostaa sen itselleni, linnuille kannetaan pähkinöitä viiden kilon ämpäreissä. Lisäksi vielä jyviä ja talipalloja. Pähkinät hupenevat aina ensin.

Lintulaudalla talitintit määräävät tahdin. Ne ovat röyhkeitä ja aggressiivisia ja niitä on paljon. Vasta kun tintit ovat hetkeksi saaneet mahansa täyteen ja vetäytyneet lepäämään, muut uskaltavat tulla syömään. Röyhkeys ja etuilu on inhottavaa, mutta minkä näille mahtaa? Kun on tarpeeksi pieni ja hauras voi käyttäytyä vaikka kuinka huonosti. Pätee myös ihmisiin, mutta lintuihin paremmin.

Vaikka pönttölässä ei vielä ole ollut yhtään asukasta, se on jo täyttänyt tehtävänsä: saan siitä iloa joka päivä. Parhaat asiat eivät aina ole niitä, joista on eniten hyötyä.