Purjelaivoja,höyrylaivoja, jäänmurtajia ja vähän lemmenlurituksiakin

0
- Tuossa on äitini, näyttää Raila Toivonen Varjosten perhepotretista.

Ari Anteroinen

Tämän viikon perjantaina ja lauantaina järjestetään Raumalla Valtakunnalliset Merihistorian päivät verkkotapahtumana. Isäntänä toimii Rauman merimuseo yhteistyössä Suomen merihistoriallisen yhdistyksen ja Suomen meriarkeologisen seuran kanssa.

Vakkasuomalaisittain tarkasteltuna päivien mielenkiintoisinta antia on Leena Sammallahden esitelmä, jossa käydään läpi pyhärantalaisen pariskunnan Anna ja Jalmari Varjosen kirjeenvaihtoa vuosilta 1923–1948.

Anna ja Jalmari Varjonen olivat Raila Toivosen isovanhempia. Toivosta saadaan kiittää siitä, että kirjeet kulkeutuivat talteen Rauman merimuseoon ja Leena Sammallahden tutkittaviksi.

– Olen aina tiennyt, että mummulassani Rohdaisissa on vintissä matkalaukku, joka on täynnä mummun ja pappan kirjeenvaihtoa. Kirjeitä on noin 700. Pitkällä sairauslomallani kun oli aikaa, vein kirjeet kotiini Raumalle. Aloin selaamaan niitä ja lajittelin ne päivämäärien mukaan. Sitten luin niitä tehden samalla vähän muistinpanoja, missä se pappa on kulkenut, Toivonen kertoo.

Toivonen otti kerran kirjeet puheeksi Sammallahden kanssa, jonka tunsi ennestään seniorien tanssiryhmän kautta. Tämä innostui asiasta heti.

– Olen ollut työurani aikana Helsingin Yliopiston kansantieteenlaitoksella tutkijan koulutuksen saaneena assistenttina. Ennen siirtymistäni merimuseoon, olin jo innostunut merimieskulttuurista. Isäni suku on merenkulkusukua, toteaa Sammallahti.

– Minulla oli silloin isompi projekti tekeillä nimeltään Suomalaisen merimiehen elämänkaari, mutta siitä hankkeesta ei sitten loppujen lopuksi tullut mitään.

Kirjeissä kerrotaan Jalmari Varjosen merimatkoista maailman merille. Leena Sammallahden juttelussa tulevat esiin useat laivat. Jalmarin ensimmäinen pesti oli matruusina uusikaupunkilaisen varustamon teräsparkki Port Caledonialla, jossa oli mukana useampiakin pyhärantalaisia merimiehiä.

– Alus upposi samalla reissulla, mutta Varjonen oli onnekseen jäänyt Australiaan niin sanotuksi afterseiluriksi monen muun pyhärantalaisen kanssa ja selvisi hengissä. Vain Laitosen isä ja poika Pyhärannasta hukkuivat Port Caledonian mukana, tietää Sammallahti.

Australiasta Jalmarin matka jatkui viimeisellä brittifregatti William Mitchellillä. Matkan jälkeen alus romutettiin. Tämän jälkeen oli vuoden verran seilailua amerikkalaisessa höyrylaiva Windingulfissa USA:n rannikolla.

Amerikasta Jalmari palasi Suomeen lopulta noin neljän vuoden jälkeen kesäkuun alussa 1927. Anna oli Turussa vastassa. Ja jo kuukauden päästä Pyhärannassa vietettiin kaksoishäitä, kun Annan veli meni samaan aikaan avioon. Tuore aviopari muutti Rohdaisista Santtiolle. Perheen kasvaessa laivapestit lyhenivät. Välillä Jalmari oli maissa niputtajana, sitten taas mukana ensimmäisessä merenmittausretkikunnassa puosuna.

Varjonen seilasi myös neljän vuoden ajan S/S Olovsborg -nimisessä rahtihöyrylaivassa, joka sekin oli uusikaupunkilaisen varustamon alus. Senkin miehistössä oli useita pyhärantalaisia.

Sodan alla ja sotavuosina Jalmari toimi kirvesmiehenä jäänmurtajien lippulaiva Jääkarhussa.

– Sodan aikana jäänmurtajat olivat osa merivoimia. Osa kirjeenvaihdosta onkin kenttäpostia. Sodan jälkeen Jääkarhu jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Jalmari oli mukana Lenigradissa, kun murtaja luovutettiin ja kertoilee kirjeissään sieltäkin tunnelmia.

Kirjeenvaihto loppuu siihen vaiheeseen, kun Jalmari saa jäänmurtaja Sisusta pestin kirvesmieheksi ja lopulta 1940-luvun lopulla Varjonen jää maihin.

Merimatkat eivät olleet kuitenkaan vielä siinä, sillä säästöillään Jalmari osti kaljaasi Olgan, jota hän piti 1927–1929. Lastina on puutavaraa, jota Varjonen myy Turussa.

Vielä 1930 Jalmari ottaa pestin Itämerellä kulkevaan Wellamoon, jonka kapteenina oli pyhärantalainen Hyrsky.

Raila Toivonen toimitti isovanhempiensä kirjeenvaihdon Rauman merimuseoon, missä ne tallennettiin CD-levyille ja ovat nyt siellä luettavissa.

– Itse fyysiset kirjeet ovat edelleen siinä samassa matkalaukussa mummulan vintissä, Toivonen tarkentaa.

Yllättikö kirjeissä jokin?

– Ehkä se, että kirjeet olivat pitkiä ja seikkaperäisiä. Ja suomalaiseksi mieheksi vuonna 1899 syntynyt Jalmari yllättää, kun siinä riiausvaiheessa kirjeet ovat täynnä sitä tunteenilmaisua, Leena Sammallahti vastaa.

Merihistorian päivien ilmoittautuminen ja ohjelma löytyy Rauman merimuseon verkkosivuilla www.rmm.fi