Sota heijastuu marjanviljelytilalle – Rantamarjan tilalla on täysi epätietoisuus kesän kausityöntekijöistä

0
Valkovenäläinen Anton Pazniakou (oik.) saapui Rantamarjan tilalle etuajassa kahden muun työntekijän kanssa. Mira ja Timo Ranta sanovat sodan Ukrainassa olevan näille tutuille miehille kova paikka.

Virpi Adamsson

Rantamarjan tilalla konkretisoituu Ukrainan sodan mielettömyys. Tilalla työskentelee kesäisin ukrainalaisia sulassa sovussa valkovenäläisten kanssa.

Esimiehenä Rantamarjan tilalla toimiva valkovenäläinen Anton Pazniakou on tullut Suomeen etuajassa. Hänen sukujuurensa isoisän puolelta ovat Värtsilästä. Tämä kannusti lähtemään pois Valko-Venäjältä, kun se vielä oli mahdollista. Pelkona oli rajojen sulkeutuminen.

Nuori mies kuvailee ensi reaktion Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan olleen häpeän.

– Oli vaikea saada oikeaa tietoa. Ukrainalaiset ovat ystäviämme. Monilla asuu maassa sukulaisia ja olemme tottuneet matkustelemaan siellä lomilla.

Anton viettää Laitilassa töitä tehden 8–9 kuukautta vuodessa. Hän on ollut tiivissä yhteydessä sodan jalkoihin jääneisiin ukrainalaisiin alaisiinsa.

– Vietän heidän kanssaan suuren osan vuotta. Olemme kuin iso perhe. Jos voimme auttaa, me autamme. Inhimillisyys ennen kaikkea.

Yrittäjät Mira ja Timo Ranta kertovat Ukrainan sodalla olevan suuri vaikutus mansikoiden ja vadelmien tunneliviljelyyn erikoistuneen tilan kevättöihin. Istutustöihin pitäisi päästä maaliskuun puolivälin jälkeen.

– Mikäli vain lumi sulaa pois maasta. Sitä ennen on paljon valmistelevia töitä. Viikon päästä Ukrainasta piti tulla 15 miestä. Nyt he jäävät tulematta. Vajaamiehityksellä mennään.

Rantamarjan tilalla on yleensä kesällä parhaaseen sesonkiaikaan parisataa työntekijää. Heistä 40 prosenttia on ollut ukrainalaismiehiä. Tämän kesän kausityöntekijöistä vallitsee täydellinen epätietoisuus.

Tilalta löytyy lämmintä majoitustilaa noin 100–120 hengelle.

– Olemme sanoneet tutuille ukrainalaisnaisille, että he saavat tulla tänne meille milloin vain. Ja jos tänne tulee äiti lapsineen, pyrimme auttamaan ja järjestämään asioita.

Rantamarjan yrittäjät ovat tyytyväisiä siihen, miten Laitilan kaupunki ryhtyi ensimmäisten joukossa varautumaan Ukrainasta sotaa pakenevien vastaanottamiseen miettimällä kaikkea lasten koulua ja päivähoitopalveluja myöten.

Vakituisia ukrainalaisia on Timo Rannan mukaan vaikea yhtäkkiä korvata. He ovat ammattilaisia, jotka tietävät mitä tehdään. Jos sodan jaloista tulee muuta väkeä, joka haluaa tilalle töihin, on edessä kouluttamisen lisäksi luparuljanssi.

– Heille pitäisi saada nopeutetussa aikataulussa työlupia.

Kahtena koronavuonna tilan työt on tehty jatkuvalla alimiehityksellä. Se on tarkoittanut vain pakollisten töiden tekemistä ja kerryttänyt kunnostusvelkaa.

– Viime syksynäkään ei enää jaksettu kaikkea ja ajateltiin, että tehdään keväällä. Nyt kävikin näin.

Puolet kausityövoimasta jää saapumatta

Ukrainan sota näkyy paitsi maaseudun kausityöntekijöiden saatavuudessa myös vakituisesti täällä työskentelevien ukrainalaisten määrissä.

– Olen kuullut, että vakkasuomalaisissa sikaloissa töissä olevia miehiä on nyt lähtenyt sotimaan, maaseutupäällikkö Petri Puustinen kertoo.

Vakka-Suomen maaseutupalveluista vastaava Puustinen toteaa alueella työskentelevän maataloudessa noin 2000 ulkomaalaista joko kausitöissä tai vakinaisesti. Valtaosa tulee Ukrainasta.

– Ukrainalaisia työskentelee myös maatalouden ulkopuolella esimerkiksi rakennustöissä, hän muistuttaa.

Ukrainasta Suomeen tilauslennoilla kausityöntekijöitä lennättävä Nordlink Henkilöstövuokra Oy:n mukaan ukrainalaisten kausityöntekijöiden lukumäärä tulee Suomessa jäämään tänä vuonna karkeasti arvioiden 7000 henkilöön eli noin puoleen tavallisesta.

– Mikäli sotatoimet yltyvät, voimme kuitenkin olettaa Ukrainasta lähtevien ja Suomeen päätyvien ihmisten määrän olevan niin suuren, että sillä pystyttäisiin täyttämään maa- ja puutarhatalouden työvoimatarpeet, asiakaspäällikkö Olga Gotsmanova sanoo.