”Katso ihmistä!”

0

Näin huudahti kerran roomalainen käskynhaltija villiintyneelle kansanjoukolle osoittaen sotilaidensa henkihieveriin pahoinpitelemää miestä vieressään. Ajatteli kai väen säälistä armahtavan tuon miehen, jota hän ei tahtonut kuolemaan tuomita. Mutta maaherra erehtyi, kuten hyvin pian kävi selväksi.

Kristinuskon ”suuri kertomus” käsittää pitkän sarjan ihmisiä rakastavan Jumalan toimista meidän lopulliseksi parhaaksemme. Tuon ketjun ratkaiseva lenkki oli se, mitä yhden vuorokauden aikana tapahtui huhtikuun puolivälissä noin vuonna 30 Jerusalemin kaupungissa ja sen lähimmässä ympäristössä. Sitä me kutsumme Kristuksen kärsimisen historiaksi.

”Katso ihmistä!” Hiljaisen viikon ja Pitkäperjantain kuvasto vyöryttää katseltavaksemme ison joukon ihmisiä ja heidän ääniään kuultavaksemme. Eikä enimmäkseen mitään kaunista katsottavaa ja kuultavaa.

Siinä kohtaa meidät värikylläinen kokoelma väärinkäytöksiä ja väkivaltaisuuksia, valheita, pilkkaa ja pelkuruutta, näytösoikeudenkäynti tekaistuine syytöksineen, tuloksena syyttömän miehen tuomitseminen tuskalliseen ja häpeälliseen kuolemaan. Katso ihmistä – Jerusalemissa, Moskovassa, Kiovassa. Toki sentään muunkinlaista ja päinvastaista kohtaamme niin Jerusalemin kärsimysnäytelmässä kuin tämänpäiväisissäkin.

Mutta Pontius Pilatuksen sormi osoitti aivan määrättyä ihmistä, tuon irvokkaan tapahtumaketjun keskushenkilöä. Siinä hän seisoo ääneti ja verta vuotavana, häväistynä, narrikuninkaan asuun ”juutalaisten kuninkaaksi” pilkalla puettuna. Kuin kaikkien mielivallan uhrien ja väärin tuomittujen edustajana; orjien, jotka raahattiin valtameren yli raatamaan kuumilla pelloilla, keskitysleirien vankien, äitinsä kohtuun surmattujen, kun aikuisten väitetyt oikeudet veivät voiton pienen ihmisen oikeudesta syntyä.

Mutta ei vain heidän. Ristin teloituspuu on kristikunnan yhteinen ja yleismaailmallinen tunnuskuva siksi, että tuolla edustuksella on meitä jokaista koskeva ulottuvuus.

Väinö Linnan ”Tuntemattomassa sotilaassa” on kohta, joka ansaitsee tulla tässä mainituksi. Kolme miestä oli pinnannut marssirivistöstä, ja määrättiin rangaistukseksi seisomaan kaksi tuntia asennossa täyspakkaus selässä ja kivääri kädessä. Ryhmänjohtaja-alikersantti keskellä, sotamies molemmilla puolilla.

Vartijaksi määrätty varsinaissuomalainen alikersantti Hietanen lausahti kolmikkoa katsellessaan, ehkä kansakoulun raamatunhistorian kuvataulua muistaen: ”Te ole siin juur niinko Kolkatal.” Johon toinen tuomituista, sotamies Rahikainen: ”Mutta mikä Jeesus se tuo meijä alikessu luuloo olevasa, kun se keskelle käyp. Sie se meitä kaikkeen pahaan oot houkutellu.” Toinen, sotamies Määttä, näki asian toisin: ”Vaan sie se soat männä seisomaan keskelle, kun oot ryhmänjohtaja ja isoin rosvo.”

Molemmat osuivat asian ytimeen, tavoittivat poikamaisen leikinlaskun varjolla ensimmäisen pitkäperjantain syvimmän viestin. Rahikainen tuli todistaneeksi, kuten ristiinnaulitun kohtalotoveri silloin paikan päällä: tuo sija ei kuulunut tuolle miehelle, se oli rikkoneen sija, mutta tämä oli syytön.

Määttä taas tuli todistaneeksi, että juuri tuo sija sittenkin kuului juuri tuolle miehelle, hän todella oli sillä hetkellä se ”isoin rosvo”. Niin oli Isän itsensä tahto määrännyt.

Syyttömän piti kärsiä syyllisten sijasta, että nämä pääsisivät ”lapsen asemaan”, kuten Raamattu todistaa. Ja hän suostui.

Siksi myös tyhjän ristin pääsiäistä seurasi tyhjän haudan riemukas pääsiäinen kolmantena päivänä. Hänen pääsiäisensä, mutta meidän myös, jos vain kelpaa. Emme tätä ymmärrä, mutta siinä on meidän ainoa toivomme selvitä paremmalle puolelle, kun iankaikkisuuden rajapuomi nousee. Ainoa, mutta sitä lujempi.

Tästä yrittää ikääntyvä pappikin pitää kiinni ja toisillekin todistaa, ei itsessään mikään niin onnellinen mies, mutta sittenkin onnellisena: ”Hei, minäkin taidan päästä taivaaseen!”

”Golgatalle saavuin synteineni, sinne painoi tyhjyys maailman Rauhatonna kuljin taakkoineni Kunnes kuulin tiestä Golgatan”

”Siellä nähdä sain sun rakkautesi Kipujen ja kärsimysten mies Armovirta puhtaaksi mun pesi Kirpos kantamani synnin ies”.

Miika Vuola