Kattesen kivi saa jälleen lakkinsa – Poukan talolla kahden vuoden tauon jälkeen vapputapahtuma, jossa tarjoillaan simaa

0
Kattesen kiven

Kaksi vuotta on Kattesen kivi kärvistellyt vappuna paljain päin, mutta tulevana sunnuntaina sen ei tarvitse enää värjötellä ilman lakkia. Laitilan oppaat järjestävät Poukan talolla perinteisen vapputapahtuman, jossa on tarjolla oppaiden valmistamaa simaa ja pikkuleipiä.

Myös Poukan talolla pikkuhiljaa pidentynyt särppi on tarkoitus laittaa esille vappuvieraiden ihmeteltäväksi.

– Se on nyt kymmeniä metrejä pitkä. Tänä vuonna se on pidentynyt vain puolisen metriä, kun ollut vähemmän kävijöitä, Lea Koskinen Laitilan oppaista kertoo.

Yhtenä vuonna Koskinen sommitteli pitkän särpin esille Poukan talon aidalle, mutta kun sade alkoi, hänen piti kiireesti viedä se sisälle.

– Jos sellainen villamäärä kastuu niin eihän se kuivu ikinä.

Kattesen kivi lakitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2013.

Kun lakin neulominen alkoi, työhön osallistujat eivät tienneet mikä neulomistyöstä tulisi.

– Se oli kuin valtionsalaisuus. Moni arvaili, että siitä tulee mekko, koska alareunassa on rimpsuja.

Viesti Laitilan lakitusperinteen käynnistämisestä oli kantautunut myös Ylen toimittajien korviin.

– Minulle soitettiin ja kysyttiin, että kuka Laitilassa lakitetaan. Sanoin, että ei kukaan vaan kivi. Hetken oli linjan toisessa päässä hiljaista, Koskinen muistelee.

Kattesen kiven lakitus on kello 12 Poukan talon pihalla ja simatarjoilu jatkuu kello 18 asti.

Kattesen kivi, joka katosi

Kattesen kiven tarina alkoi siitä, kun Lea Koskinen ja sanamaija Heli Laaksonen juttelivat savolaisten pystyttämästä mökötyskivestä. Naiset tuumivat, että kyllä Laitilaan tarvittaisiin Kattesen kivi, johon voisi istahtaa kadehtimaan.

– Laitilassa on sananlaskukin kadehtimisesta ”En ol kattene, mutt en sois kellä mittä oleva”, Koskinen kertoo.

Laaksonen löysi kiven ja toi sen Poukan talon puutarhaan. Nykyinen puutarhassa sijaitseva kivi ei kuitenkaan ole aito ja alkuperäinen, sillä erään vuoden toukokuussa alkuperäinen kivi mystisesti katosi. Sitä etsittiin joka paikasta, mutta kiveä ei löydetty.

Lopulta tilalle oli pakko hankkia uusi. Koskinen pyysi aikuiskoulutuskeskuksen maansiirto-linjalta apua.

– Pyysin heitä tuomaan paikalle niin ison kiven, että sitä ei 3–4 miestäkään kanna pois.

Sitten kivi palasi yhtä arvoituksellisesti kuin oli kadonnutkin. Saman vuoden elokuussa se löytyi läheisestä hiekotushiekkalaatikosta. Alkuperäiselle kivelle hankittiin metallinen kehikko, jolla sitä saattoi kantaa ja se löysi paikkansa. Aika ajoin se on ollut mukana muun muassa erilaisilla messuilla, jossa sen päällä on käyty kadehtimassa.

– Kerran Levillä tapasin yhden miehen, joka pysäytti minut ja kysyi olenko Laitilasta. Hän kertoi istuneensa Kattesen kivellä kadehtimassa yksillä messuilla.

Poukan talon puutarhassa olevalle kivelle saa kuka tahansa ohikulkija istahtaa hetkeksi kadehtimaan.

– Kadehtiminen on hyvästä, jos sitä ei vie liian pitkälle, Koskinen muistuttaa.

Koskinen pohtii, että ehkä Laitilassa olisi tarvetta toisellekin kivelle. Kehumiskivelle voisi nousta kehumaan itseään tai ottamaan kehuja vastaan. Itsensä kehumisessa tai kehujen vastaanottamisessa eivät nimittäin vakkasuomalaiset ole Koskisen mukaan kovin taitavia.