Kovat treenit vaihtuivat sohvannurkkaan – Laitilalaislähtöinen Heidi Hällynen on kärsinyt pitkän koronan oireista jo yli vuoden ajan

0
Sohvannurkka tuli aktiiviselle Heidi Hällyselle tutuksi, kun hän sairastui pitkään koronaan. Cara-koira piti emännälleen seuraa vaikeina aikoina.

Tammikuussa 2021 laitilalaislähtöinen Heidi Hällynen sairastui. Haju- ja makuaisti hävisivät ja hänelle nousi yhden päivän kestänyt kuume.

– Lisäksi oli sellainen keinuttava olo, mutta muuten se oli sellainen viikon mittainen perusflunssa, Hällynen kertoo ensimmäisestä koronatartunnastaan.

Noin kuukauden kuluttua sairastumisestaan hän aloitti salivalmennuksen. Kovaan treenaamiseen tottunut Hällynen huomasi, että hänen sykkeensä oli tavanomaista korkeammalla. Hälytyskellot alkoivat toden teolla soida, kun hän alkoi Rukalla vietetyn laskettelulomansa jälkeen unohdella osaamiaan asioita.

– Työkieleni on englanti, mutta yhtäkkiä aloin unohdella englanninkielen sanoja. Huomasin palaverissa, että en muistanutkaan ihan perussanastoa. Sitten aloin unohdella sellaistenkin ystävieni nimiä, jotka olen tuntenut 20 vuotta ja olin muutenkin todella hajamielinen.

Hän nukkui erittäin levottomasti ja heräsi neljän aikoihin siihen, että sydän hakkasi ja hiki valui. Kesäkuun alussa ollessaan kävelemässä Hällysellä alkoi äkkiä ottaa rinnasta ja hänen sykkeensä nousi yli 180.

– Olin jo aiemmin käynyt lääkärillä kolme kertaa, koska minulla oli kipuja rintarangan ja keuhkojen kohdalla. Siitä vihloi aina kun treenasin. Röntgenkuvien mukaan keuhkot olivat kuitenkin kunnossa ja lääkäri kehotti jatkamaan treenaamista.

Hällysen hermosto oli jo niin ylivirittyneessä tilassa, ettei hän kyennyt juurikaan nukkumaan kuin parin tunnin pätkiä. Samoihin aikoihin hänen vanha niskavammansa alkoi vaivata.

– Mursin niskani viisi vuotta sitten ja vuosi sitten keväällä siitä pamahti välilevy uudelleen. Koska long covidista ei silloin vielä Suomessa puhuttu, laitoin oireet vanhan vamman piikkiin.

Lisäksi hän arveli olevansa loppuun palanut, koska oli alkuvuodesta aloittanut uudessa työssä ja aloittanut kovan treenaamisen.

– Siltä se tuntui. Olo oli niin levoton ja kauhea koko ajan.

Vielä myöhemminkin kesällä Hällynen tunsi hermostonsa olevan ylivirittyneessä tilassa.

– Kerran makasin rannalla, enkä kestänyt yhtään kuunnella musiikkia enkä ihmisten puheita. Minusta tuntui, että pääni räjähtää ja iski pakokauhu. Puristin käsiä nyrkkiin ja kaikki lihakset olivat jännittyneet. Yritin sanoa itselleni, että relaa nyt. Ajattelin, että nyt on jotain pahasti pielessä, koska sosiaalisena ihmisenä nautin yleensä eniten ihmisistä ja musiikista.

Loppukesästä Hällynen toipui sen verran, että pääsi lähtemään festareille. Sen jälkeen hän sairastui uudelleen.

– Minulla oli kuumetta joka päivä viiden viikon ajan ja lisäksi kurkku oli todella kipeä. Todennäköisesti minulla oli silloin uusi koronatartunta tai joku muu infektio. Nieluviljelystä ei löytynyt mitään ja koronaa ei testattu jo aikaisemmin sairastetun taudin vuoksi.

Hällynen sai syksyn aikana myös molemmat koronarokotteet, jotka pahensivat hermosto-oireita.

– Minulla alkoivat jalat ja kädet puutumaan. Vasen jalkani oli neljä päivää polvesta alaspäin täysin tunnoton. Silloin alkoivat myös hengitysongelmat. Palaverissa en voinut samaan aikaan seistä ja puhua, hengästyin liikaa. Olin myös totaalisen uupunut. En ole koskaan kokenut vastaavaa.

Syyskuussa Hällynen teki vielä osa-aikaisesti töitä, mutta lokakuussa hänen oli pakko jäädä kokonaan sairaslomalle.

– Jos olin kolme tuntia putkeen työkoneen ääressä, kuume alkoi nousemaan. Se nousi 1–1,5 astetta viidessätoista minuutissa ja laski alas, kun lepäsin puoli tuntia.

Myös puhuminen oli vaikeaa hengästymisen vuoksi. Lisäksi Hällynen saattoi kesken lauseen unohtaa, mistä hän oli puhumassa.

Sairaslomalla olo helpotti, koska rasittaa itseään henkisesti eikä fyysisesti lainkaan. Marraskuussa Hällynen palasi osa-aikaisesti töihin, mutta jäi joulukuussa uudelleen sairaslomalle, kun niskasta löydetty välilevynpullistuma leikattiin.

– Se oli hyvä, koska en ollut työkunnossa muutenkaan.

Hällynen on kiitollinen työantajalleen, joka on ollut hyvin ymmärtäväinen ja painottanut, että terveys tulee ensin.

Tammikuussa hän pääsi palaamaan töihin. Hän kävi myös ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kuntosalilla.

– Todella paljon se potki takaisin. Salitreenin jälkeen piti toipua 2–3 päivää ja tiesi senkin, ettei seuraavina öinä nukuta kovin hyvin. Lääkäri kuitenkin kannusti lisäämään asteittain aktiivisuutta ja menemään salille. Rasituksesta toivutaan riittävä aika ja sitten taas varovaisesti uudelleen.

Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä helmikuussa hän sairastui jälleen. Tällä kertaa koronan aiheutti todennäköisesti lähipiirissä sairastettu omikron-variantti. Tartunta varmennettiin jälkikäteen vasta-ainetestillä. Kolmas sairastettu korona palautti oireet lähes lähtöpisteeseen, vaikka itse tartunta ei aiheuttanut enää edes flunssaa.

– Lämpöilin vähän vajaan kuukauden ajan. Kaikki neurologiset vaivat palasivat. Oli taas vaikeuksia suoriutua palavereista, ja kaikki äänet tekivät pahaa. Aloin myös unohdella asioita ja ja kävelysykkeet nousivat jopa 150 asti. Tällä kertaa oireet menivät kuitenkin nopeammin ohi.

Nyt Hällynen on jo päässyt treenaamaankin, vaikka sykkeet ovat edelleen paikoin liian korkeat.

– Treenin jälkeen tietää, että seuraavat yöt ovat vaikeita ja kroppa vaatii erityisen paljon rauhoittavia elementtejä. Liikunta näyttää kuitenkin vievän parantumista eteenpäin. Syyskuussa kahden kilometrin kävely kesti lähemmäs tunnin. Nyt 10 kilometrin reippaat lenkit onnistuvat. Jälkioireita tulee edelleen, mutta niiden kanssa on oppinut elämään.

Hällynen kertoo pystyvänsä jo elämään pääosin normaalia elämää.

– Se on vain rajoittuneempaa kuin mihin olen tottunut. Voimavarat eivät ole sellaiset kuin ennen ja pahenemisvaiheita tulee edelleen. Jos minun tarvitsisi nyt elää viikko sitä vanhaa arkea, ei kroppa kestäisi sitä lainkaan.

Long covid diagnosoitiin lokakuussa.

– Osasin epäillä sitä jo kesällä, kun siitä alettiin puhumaan. Suomessa asiaa hyssytellään, mutta esimerkiksi briteissä siihen on sairastunut jo 1,2 miljoonaa ihmistä. Myös Yhdysvalloissa long covid-tutkimukseen on käytetty valtavasti rahaa.

Hällysen lääkärinä toimii long covid-tutkimusryhmän johtajana toimiva Risto Roine.

– Roine on kertonut, että hänellä ei ole vielä yhtään potilasta, joka olisi kokonaan parantunut, mutta muutama lähes parantunut hänellä on.

Hällynen ei itse koe olevansa vielä edes lähellä parantumista. Hän kuvailee omaa olotilaansa tällä hetkellä niin, että hän on vaihtelevasti 60–80 prosenttisesti oma itsensä. Edelleen voimakas fyysinen tai psyykkinen rasitus voi nostaa lämmön hetkellisesti, hermosto ylivirittyy helposti ja hengityksen kanssa on rasituksen jälkeen usein haasteita.

– Viime syksynä olin ehkä vain 20 prosenttisesti oma itseni.

Hällynen arvelee, että hänellä menee vielä noin vuosi ennen kuin hän on vanha oma itsensä.

Isona apuna on toiminut myös pitkästä koronasta kärsivien vertaistukiryhmä Facebookissa.

– Ihmiset tutkivat itse nettiä ja löytävät uusimmat ulkomaiset tutkimukset, joita jaetaan muille. Esimerkiksi kun Roine kertoi uudesta saksalaisesta lääkkeestä tammikuussa, kerroin, että olin jo syyskuussa allekirjoittanut vetoomuksen, että sitä alettaisiin tutkimaan.

Long covidiin sairastumisen myötä aiemmin särkylääkkeisiinkin varauksella suhtautunut Hällynen on joutunut syömään monia vahvoja lääkkeitä. Käytössä ovat muun muassa unilääkkeet ja beetasalpaajat. Lisäksi hän lääkitsee itseään kiinalaisen lääketieteen yrteillä.

Hällynen kuitenkin uskoo, että myös terveellinen ruokavalio on auttanut toipumisessa.

– Olen todella tarkka ravinnostani. Syön kilon kasviksia päivässä ja seuraan lisäravinnepuolta tarkkaan.

Hän kannustaa muitakin pitkään koronaan sairastuneista ottamaan myös itse vastuuta toipumisestaan.

– Tähän ei ole parannuskeinoa, joten kannattaa itse antaa kropalle mahdollisimmman hyvä pohja parantumiselle. Hyvä ravitsemus, aktiivisuuden jaksottaminen ja nukkuminen auttavat hermostoa palautumaan.

Jos vaikeasta vuodesta pitää etsiä jotain positiivista niin se on Hällysen mukaan se, että sairaus on pysäyttänyt hänet. Kovaan treeniin ja erittäin aktiiviseen elämään tottunut nainen on oppinut vähentämään kuormitusta ja nauttimaan entistä enemmän esimerkiksi joogasta, meditoimisesta sekä luonnon rauhoittavasta voimasta.

– Minulla ei ole halua tai tarvetta treenata enää entisiä määriä. Lisäksi pienet vastoinkäymiset kuten vaikka sakot tai arjen yllättävät haasteet eivät tunnu enää miltään.