Näin on tarkoitettu – Koettelemusten tarjoama elämänymmärrys on katoavaa sorttia

0

Ossi Nyström

Lehtiä lukiessa törmää toisinaan tarinoihin, joissa ihmiset kertovat heidän kohdalleen osuneista tragedioista. Yleensä pysyn jutussa kärryillä siihen saakka, kunnes haastateltu kertoo kokevansa, että näin oli tarkoitettu. Tahtoisin, että joku haastattelija kysyisi joskus, että mitä se tarkoittaa, että näin oli tarkoitettu.

Ihmisille tapahtuu tuon tuosta kamalia asioita, sen käsitän. He sairastuvat, traumatisoituvat, menettävät läheisiään ja tulevat monin eri tavoin elämän kaltoinkohtelemiksi. Ajatus siitä, että ihmisten olisi tarkoituskin kokea tällaisia vastoinkäymisiä on mielestäni kuitenkin todella kummallinen ja kammottava.

Ymmärrän kyllä, että kovia kokenut ihminen voi saada lohtua uskomuksesta, jonka mukaan kärsimys oli määrätty ennalta hänen osakseen. Hänen oli tarkoitus kokea se, mutta myös selvitä siitä.

Lienee kuitenkin perusteltua olettaa, että jos yhdelle ihmiselle tapahtuu asioita, jotka on tarkoitettu tapahtuvaksi, koskee tämä myös muiden ihmisten elämänkokemuksia. Tuntuisi kuitenkin aika haperolta sanoa kaikille niille miljoonille ihmisille, jotka elävät epäinhimillisten kärsimysten ja toivottomien tulevaisuudenkuvien keskellä, että se nyt vaan on tarkoitettu niin, että juuri teidän kotikaupunkinne on täynnä raatoja, raunioita ja miehittäjän panssarivaunuja, eikä teistä kovinkaan moni selviä siitä.

Vaikka vain harvalla asialla on oikeasti minkäänlaista tarkoitusta, on tarkoituksen löytäminen mitä merkillisimmistä paikoista juuri sellainen tarinankerronnan väline tai muoto, jonka kaikki meistä hallitsevat ikään kuin luonnostaan. Näitä tarinoita me kerromme jatkuvasti sekä itsellemme että muille, ja saattaa olla, että juuri ne pitävät meidät järjissämme sen sietämättömän mielettömyyden keskellä, jota olemassaolo kai pohjimmiltaan on.

Ihminen voi ajatella vaikka, että jos minulla ei olisi ollut kurjaa lapsuutta, minusta ei olisi tullut alkoholistia, enkä olisi joutunut siihen katkaisuhoitoyksikköön, jossa tapasin elämäni rakkauden.

Ongelmaksi saattaa kuitenkin koitua se, että ihminen voi ihan yhtä perustellusti olettaa, että myös väistämättä saapuva retkahdus ja kaiken menettäminen kuuluu samaan käsikirjoitukseen, jota vastaan ei ole pienen ihmisen pullikoiminen.

Melko usein kuultu kertomus on sellainen, jossa ihminen toteaa, että jos en olisi joutunut hirvittävään onnettomuuteen, joka maksoi melkein henkeni, pitäisin yhä kaikkea ympärilläni olevaa itsestäänselvyytenä, enkä ymmärtäisi, että jokainen auringonnousu on lahja. Kaikki meni juuri niin kuin oli tarkoitettu, sillä tällainen ihminen minun kuuluu olla!

Kokemusteni mukaan koettelemusten tarjoama elämänymmärrys on katoavaa sorttia. Ajan myötä muisto siitä, miltä silloin tuntui, käy yhä haaleammaksi samalla kun iloinen terve olotila muuttuu aste asteelta harmaammaksi sohvalla piereskelyksi, ja kohta valaistuksen kokenut ihminen on taas samanlainen turhasta märisijä kuin kaikki muutkin. On kuitenkin mahdollista, että nyt asiat ovat hänen mielestään taas turvallisen tavallisella mallillaan, ja ympyrä on siltä osin sulkeutunut niin kuin oli tarkoitettukin.

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien avustaja.