Tehokkuuden mantra – Kaikesta tehostamisesta huolimatta järjestelmät yskivät

0

Luin samana aamuna kaksi Ylen juttua, joissa käsiteltyjen asioiden erilaisuudesta huolimatta oli yhteinen nimittäjä – pyrkimys tehokkuuteen. Toinen oli turkulaisen vapaan toimittajan Laura Hallamaan kolumni, jossa hän luotasi nykyään yleisen jatkuvan henkisen kuormituksen syitä. Toinen oli korona-ajan tilinpäätös dokumentti, jossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen sanoo hyvin suoria sanoja suomalaisesta terveydenhuollosta.

Muistan kansakouluajalta kertomuksen Saituri-Matin jouluaatosta. Seuraaville sukupolville sitä ei ole enää taidettu luettaa, sillä rahasta tuli jumaluus viimeistään 80-luvulla. Kaiken olisi pitänyt tuottaa voittoa – jopa vanhustenhoidon.

Koululaitokseenkin rantautui tulosajattelu. Säästöjä ruvettiin vaatimaan, mikä sisänsä minusta oli hyvä idea. Rahaa kannattaa käyttää harkiten.

Mutta suuremmat ongelmat toi mukanaan se, kun koulutoimenjohto oivalsi, että palkkakulut ovat suurin menoerä. Seuraava oivallus oli, että isoin säästö syntyy, kun ei palkata sijaisia.

Hallamaan kolumni käsittelee edellä kuvaamaani ongelmaa. ”Kun henkilöstö vedetään minimiin ja sen alle, pieni porukka tekee enemmän. Kuormitus näkyy lopputuotteessa eli työn laadussa.”

Niillä aloilla, joilla näitä ongelmia esiintyy eniten, ”lopputuotteet” ovat sellaisia, joitten standardointi ei ole yksinkertaista: koululaisen kehittyminen, sairaan hoitaminen, vanhuksesta huolehtiminen…. He ovat eläviä olentoja, mutta vajaavaltaisia omassa asiassaan.

Olen vuosikymmeniä pohtinut, mihin tällä loputtomalla tehostamiseksi sanotulla oikein pyritään. Olen itsekin taipuvainen puoltamaan tehokkuusajattelua: toimien järkevyyttä kannattaa arvioida, mutta sellaisten lasien läpi, joissa aineettomat arvotkin ovat osana kuvan muodostuksessa – eivät pelkät eurot. Halvin voi tulla kalliiksi monessa mielessä.

Ei ole kyse vain huonosta työnlaadusta. Kyse on myös huonovointisista työntekijöistä. Ja kaikesta tehostamisesta huolimatta järjestelmät yskivät.

THL:n Mika Salminen uskalsi sanoa: ”Työterveyshuolto on tehoton ja typerä järjestelmä.” ”Perusterveyden huollon pitäisi olla kaikille samanlainen, riippumatta siitä onko töissä vai ei.”

Terveydenhuollon heikkous johtuu Salmisen mukaan suurelta osin sosiaali- ja terveydenhuollon puolelle rantautuneesta tehokkuusajattelusta. Kun kaiken pitää olla jatkuvasti sataprosenttisesti käytössä, jotta toiminta olisi tehokasta, siinä ei jää ollenkaan varaa kriisitilanteita varten.

Kaikki tämä muutos on tapahtunut puolessa vuosisadassa. Vauraus on kuulemma lisääntynyt sinä aikana kovasti. Jaahas. Mitä se ihmistä auttaa, jos hän kuitenkin voi huonosti?

Tehokas ei ole armelias. Sanonta on muistaakseni peräisin Sylvi Kekkoselta. Jos inhimillinen lämpö ja myötätunto katoaa työyhteisöistä tehokkuuden seurauksena, ollaan menetetty mielestäni todella paljon.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän