”Äidille pitää voida puhua mistä vain” – Yhdeksän lapsen kasvattaja Terhi Mäkilä saa kunniamerkin presidentiltä

0
Terhi Mäkilä sai päiväkodin äitienpäivän juhlassa keskiviikkona kahdelta lapseltaan orvokit.

Eija Eskola-Buri

Terhi Mäkilän äitienpäivän jännittävin hetki on aamulla, kun hän kuuntelee sängyssä lasten touhuamista keittiössä. Toukokuun toinen sunnuntai on ainoa päivä vuodessa, jolloin hän nukkuu pidempään kuin kukaan muu perheessä. Äiti saattaa odottaa joskus sängyssä parikin tuntia ennen kuin lapset saapuvat ”herättämään” hänet.

Kun lahjat on avattu, päivänsankari voi siirtyä keittiöön nauttimaan perheen hänelle valmistamaa brunssia. Aamupalaan kuuluu monenlaisia herkkuja, kuten croisantteja ja hedelmiä. Kenelläkään ei ole kiire minnekään.

Tuleva äitienpäivä tekee poikkeuksen perinteisiin. Terhi Mäkilä viettää sen 29 muun äidin kanssa Helsingin Säätytalossa, jossa hän saa Tasavallan presidentiltä Sauli Niinistöltä Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.

Laitilan Salon kylässä asuva Terhi Mäkilä on äiti viidelle biologiselle lapselleen ja neljälle sijaislapselleen. Hänelle jokainen heistä on yhtä tärkeä, sydämen asia.

Terhi oli 21-vuotias saadessaan ensimmäisen lapsensa. Nyt perheen esikoispoika on samanikäinen ja Terhi hämmästelee ajan kulumista. Hän naurahtaa äskettäin pysähtyneensä oikein laskemaan omaa ikäänsä. 42-vuotias suurperheen äiti ei ehdi omaa ikääntymistään ajatella, mutta lasten kasvun ja kehityksen seuraaminen on hänelle jokapäiväinen ilon aihe. Se on myös parasta, mitä äitiys voi hänen mielestään tarjota.

– On valtavan hieno hetki, kun huomaa, että on onnistunut opettamaan lapselle jotakin hyödyllistä, hän kuvailee kasvattajan tehtävää.

Se ei tarkoita mitään juhlallista, vaan vastuunottoa arjen pienistä asioista, joista jokaisen on joskus huolehdittava elämässään.

Terhi sanoo, että rajojen asettaminen on vanhemman rakkauden osoitus lapselleen. Se on merkki siitä, että hänestä välitetään.

– Lapsen pitää voida tuntea olonsa turvalliseksi. Jos turvallisuuden tunne heilahtaa, sillä voi olla isot vaikutukset, hän sanoo.

Kasvattaminen vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä.

– Samat asiat pitää toistaa kerta toisensa jälkeen. Mutta onhan se hienoa, kun jossakin vaiheessa sitten saa huomata, että oppi on kuin onkin mennyt perille. Voi huokaista, että en ole tehnyt turhaa työtä, hän miettii.

Terhin mielestä äidin on osattava olla esimerkkinä lapsilleen, mutta se ei tarkoita, että hänen olisi oltava täydellinen. Vanhemmuudessa sanojen ja tekojen on oltava sopusoinnussa keskenään. Hän haluaa luoda mahdollisimman avoimet ja läheiset välit lapsiinsa.

– Kaikista asioista voi ja pitää uskaltaa puhua. Luottamus lapsen ja vanhemman välillä on todella tärkeä asia, hän sanoo.

Terhi sanoo aina pitäneensä lapsista. Hänen lapsuuden perheessään oli kuusi sisarusta. Ennen sijaisvanhemmuutta hän ehti työskennellä perhepäivähoitajana sekä ryhmäperhepäivähoidossa ja päiväkodissa. Työ lasten parissa on hänelle elämäntapa ja kutsumus.

Suurperheessä kauppareissut ja ateriat vaativat suunnittelua.

– Joskus olen miettinyt, että suurtalouskokin koulutuksesta olisi tässä hommassa hyötyä. Kaikkien toiveita ei aina voi toteuttaa, mutta tortillat ovat meillä kaikkien mieliruokaa, hän kertoo.

Puolisoonsa Teroon Terhi tutustui jo kouluaikoina. Jokaisen viiden lapsen syntymä on ollut Terhin elämän tähtihetkiä. Kun Terhi sai ajatuksen sijaislapsista, puoliso ei vastustellut.

– Tänä vuonna olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Salon kylä on lapsiperheelle loistava paikka, sopivasti syrjässä, mutta kuitenkin keskustan lähellä. Lapset viihtyvät ulkona, ja Teron ansiosta lapsilla on pihalla oma leikkipuisto, hän kertoo.

Mäkilät ovat olleet sijaisvanhempina neljälle lapselle nyt kolme vuotta.

– Ajattelin, että olisi hienoa, jos voimme tarjota ainakin yhdelle lapselle turvallisen kodin. Sitten heitä tulikin neljä. Halusin, että kaikki sisarukset pääsevät samaan kotiin elämään arkea yhdessä, Terhi kertoo.

Sijaisäitinä hän tietää, että lapset saattavat olla heidän luonaan vain väliaikaisesti. Hän ei kuitenkaan ajattele sitä, vaan tärkeintä on olla heidän tukenaan ja turvanaan niin kauan kuin tarvitaan. Apua ja huolenpitoa tarvitsevia lapsia on paljon.

Terhi on pohtinut, mitä lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemiseksi voitaisiin tehdä nykyistä enemmän. Hän ymmärtää, että vanhempana on vaikea myöntää, ettei jaksa tai pysty pitämään huolta omista lapsistaan.

– Kun perheessä tulee ongelmia, pitäisi uskaltaa hakea ajoissa apua, hän sanoo.

Sijaisvanhempana hän on huomannut, että yhteistyö kodin, koulun ja päiväkodin välillä on äärimmäisen tärkeää. On lapsen etu, että tieto kulkee ja vuoropuhelu on avointa.

Terhi nauttii siitä, että koti on täynnä elämän ääniä, mutta aamupäivän hiljaiset hetket ovat nekin tervetulleita. Ne ovat hänelle omaa aikaa, jonka hän voi käyttää vaikka frisbeetä aviopuolisonsa kanssa pelaten.

– Sekin on ihanaa, kun saa rauhassa, ilman keskeytyksiä, pestä pyykkiä ja siivota, hän nauraa.

Äitienpäivää Mäkilän suurperheessä vietetään jo huomenna lauantaina. Iltapäivällä Terhi suunnistaa sisarensa Minnan kanssa Helsinkiin, jossa he viettävät yön hotellissa ennen seuraavan päivän juhlallisuuksia Säätytalolla.

– Onhan se aikamoista luksusta, hän iloitsee häntä kohdanneesta iloisesta yllätyksestä.

”Aktiivinen toimija ja läsnäoleva lähimmäinen”

Terhi Mäkilä sai viime marraskuussa kuulla, että Laitilan kaupunki aikoo esittää hänelle kunniamerkkiä, joka myönnetään vuosittain kasvattajina ansioituneille äideille. Muutama viikko sitten hänelle tuli kutsu Säätytalolle Helsinkiin.

– Olin yllättynyt ja otettu tästä tunnustuksesta, hän sanoo.

Kunniamerkki myönnetään henkilölle, joka on toiminut esimerkillisenä lasten ja nuorten kasvattajana, perhe-elämän ja vanhemmuuden edistäjänä sekä yhteisvastuullisesti huolehtinut ja välittänyt toisista.

Laitilan kaupungin ansiomerkkianomuksessa Mäkilää kuvailtiin muun muassa seuraavalla tavalla: ”Harrastustahot, koulu, ja muut perheet ovat saaneet hänestä joukkoonsa henkilön, joka vie aktiivisesti asioita eteenpäin. Hän jakaa omaa osaamistaan ja lämmintä läsnäoloaan”.

Terhi Mäkilä toimii aktiivisesti Untamalan koulun vanhempainyhdistyksessä. Hakemuksessa tuotiin esille myös Mäkilän elämänmyönteinen ja eteenpäin katsova asenne sekä lasten ja nuorten kasvun syvä ymmärrys.