Myös aluehallituksen puheenjohtaja Sanna Vauranoja (kok.) totesi, että 60 000:n asukkaan väestöpohja saattaa olla yhtä hyvä kuin 30 000:n. Hänestä ratkaisevaa kuitenkin on, minkälainen rooli näillä hallinnollisilla alueilla jatkossa on.
Elina Rantanen (vihr.) kummasteli, miksi hyvinvointialuetta pitää ylipäätään jakaa palasiin.
– Ymmärrän, että norsu pitää syödä palasina, varmaan erilaisia evoluution vaiheita tarvitaan.
Hän toivoi, että jatkossa kuitenkin hyvinvointialuetta ajateltaisiin kokonaisuutena.
– Keskittyisimme tärkeämpiin asioihin, emmekä siihen, että luomme uusia himmeleitä, joista poistuminen on hankalaa.
Vt. hyvinvointialuejohtaja Antti Parpo muistutti, että aluejako perustuu linjajohtamiseen.
– Asukkaat voivat käyttää palveluita koko Varsinais-Suomen alueella. Aluejako ei sido palveluiden käyttöä. Aluejaon tarkoituksena on, että esimerkiksi Akselin alue ei rikkoontuisi, koska se haastaisi asiakastiedon liikuttamista, hän perusteli.
Aluevaltuustossa kritisoitiin myös hyvinvointialueen tiedottamista. Pirjo Rinne (vas.) arveli, että hyvinvointialueella ei tiedetä, minkälaista on selkoviestintä.
– Kuinka moni tässä salissa esimerkiksi tietää, mitä tarkoitetaan professiojohtamisella? Kirjallisen selvityksen tavoitteena pitäisi olla, että kaikki ymmärtävät sen. Valtuutetut eivät ole sote-asiantuntijoita, hän kritisoi.
Tanja Raisto-Elo (kesk.) huomautti myös, miten esimerkiksi kokouksen esityslistan liitteenä oli vanhentunut esitys.
– Esittelytekstissä on mainittu, että esitys on vanha ja aluehallitus on tehnyt siitä poikkeavan esityksen. Kyseessä on kuitenkin julkinen asiakirja, joka löytyy virallisilta nettisivuilta. Sitä käyttävät tiedotusvälineet ja viranhaltijat.
Raisto-Elo kertoi esimerkkinä, miten yhdessä sote-henkilöstön tilaisuudessa oli käytetty tätä vanhentunutta esitystä.
Myös Paul Robert (r.) oli samaa mieltä:
– Jos valtuustomateriaali on 11 vuorokautta vanhaa, varmaan virkamiehet tarvitsevat lisää resurssia.
Hoitajapula vain pahenee
Teija Uitto
Aluevaltuusto sai kuulla kokouksen aluksi valtiovarainministeriön ylijohtaja Jani Pitkäniemen evästykset hyvinvointialueelle. Pitkäniemi korosti, että valtion rahoitusmalli vaatii hyvinvointialueelta kuria.
– Rahoitus- ja investointimalli ovat sellaisia, että piikki ei ole auki. Ratkaisuissa olette ison tehtävän edessä. Toiminnan uudistaminen on iso eetos. Sellainen uudistus, jossa mikään ei muutu, ei ole vaihtoehto, hän evästi.
Pitkäniemi esitteli valtion rahoituksen kannalta, kuinka ison asian äärellä ollaan. Sote-kustannuksia pitää suitsia, kun väestö vanhenee ja palveluiden tarve vain kasvaa. Rahoituksen määrä kasvaa vuosittain, mutta ellei kustannuksia hillitä, sote-kustannukset paisuvat liian suuriksi.
Toinen suuri haaste on sote-henkilöstön eläköityminen. Pitkäniemi kertoi, että vuoteen 2035 mennessä sote-alan henkilöstötarve on laskennallisesti toistasataa tuhatta.
– Sellaista määrää ei ole missään. Tällaisessa tilanteessa uudistuksia pitää miettiä siitä lähtökohdasta, että ne tuottavat vähemmän henkilöstöintensiivisiä ratkaisuja.
Pitkäniemen mukaan myös henkilöstöä tarvitaan silti lisää.
– Mutta mistä sitä koulutetaan tai hankitaan? Lisäksi henkilöstöä tarvitaan muuallekin kuin sote-alalle.