Voi kun olisin kone

0

Piia Allén

Uuden työviikon alussa kalenterimerkintöjen tarkastelu aiheuttaa huimausta. Tulevina työpäivinä tehtäviä riittää ja deadlinet paukkuu. Mieleen juolahtaa ajatus – olisi helpompaa olla kone kuin ihminen.

Ja niinpä yritän työskennellä kuin kone: nopeasti, täsmällisesti, virheettömästi ja tehokkaasti. Aina hetkittäin onnistunkin toimimaan kuin hyvin rasvattu kone.

Tämä kone tarvitsee kuitenkin niin lounas- ja venyttelytaukoja kuin vessakäyntejä. Kovilla kierroksilla ei tätä konetta voi käyttää kovin pitkään tai se leikkaa kiinni ja tuloksena on sekavuus tai vähintään päänsärky.

En ole yksin ajatusteni kanssa. Yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä ja vaikuttavimmista taiteilijoista, Andy Warhol , on sanonut: ”Koneilla on vähemmän ongelmia. Haluaisin olla kone, etkö sinäkin?”

Koneilla ei tosiaan ole liialti ongelmia. Tai vaikka olisi, eivät ne niistä tunnu piittaavan, ja mekaanikot hoitavat koneiden ongelmat kuntoon.

”Machines have less problems. I’d like to be a machine, wouldn’t you.” – Andy Warhol

Warhol oli tarkkailija, joka koki, ettei hänestä ole paljoa sanottavaa. Hän antoi taiteen puhua puolestaan.

Olen miettinyt, miten jo eläessään hyvin menestynyt ja ikoninen taiteilija halusi olla joku toinen. Hän koki toiseutta samalla, kun loi nykykulttuuria. Hänen oli vaikea hyväksyä itseään sellaisena kuin oli, vaikka hän oli Amerikan tunnetuin taiteilija.

Hänen tauluistaan maksettiin huikeita jopa 40 miljoonan dollarin hintoja. Tunteiden kokeminen erottaa ihmiset koneista. Tunteiden takia saattaa joutua ongelmiin, mutta juuri tunteet ovat se elämän suola, joka tekee elämästä elämisen arvoista.

Koneet tekevät vain vähän virheitä ja pystyvät sarjatuotantoon toistamalla täsmälleen samaa kaavaa. Onko virheettömyys lopulta niin tavoiteltavaa?

On toki asioita, joissa näin on. Leikkaavan kirurgin toivoo onnistuvan työssään suunnitellusti.

On kuitenkin monia tilanteita, joissa sattuman kautta syntynyt lopputulos synnyttää uutta, virhe johtaa alkuperäistä ajatusta parempaan lopputulokseen. Laitilan kaupungin strategiassa sanotaan ”Munauskin voi olla mahdollisuus”.

Olen ylpeä siitä, että meidän kaupungissa ajatellaan näin avarasti. Ihmiset saavat olla ihmisiä, heidän ei tarvitse yrittää olla koneita. Annetaan mahdollisuus rohkeisiinkin ratkaisuihin, jotka voivat kantaa tai jäädä kokeiluiksi.

Sellaista elämä on. Välillä onnistutaan, toisinaan ei.

Erilaisuus on meidän ihmisten tärkeimpiä arvoja, joten ylenpalttista toiseuden tai riittämättömyyden tunnetta ei tarvitsisi kantaa. Eläköön inhimillisyys!

Kirjoittaja on Laitilan kaupungin kulttuuripäällikkö, joka ei sittenkään haluaisi olla kone.