”Ihan ensiksi opetan koiran kulkemaan kauniisti hihnassa” – Marja-Liisa Mutkalla edessään uudet haasteet

0
Marja-Liisa Mutkan ikkunalaudalla kukoistavat orkideat. - Ne saavat kerran viikossa kahvia ja hyväksi hoidoksi on osoittautunut sekin, että juttelen niille, hän naurahtaa.

– Siinä mielessä jätän työt hyvällä mielellä, että Laitilan kirjastossa henkilökunnalla on hyvä yhteinen näkemys siitä, millaista palvelua täällä halutaan tuottaa. Olen hyvilläni myös siitä, että kaikki esihenkilöni ovat osoittaneet pitävänsä kirjastotoimintaa tärkeänä, sanoo Laitilan kirjastotoimenjohtajan paikalta eläkkeelle torstaina jäänyt Marja-Liisa Mutka.

Eläköitymisajatuksia mutkisti kuitenkin jonkin verran se, että hänelle ei saatu rekrytoitua ensimmäisellä hakukierroksella seuraajaa. Mutka on kuitenkin hyvillään oivasta kompromissiratkaisusta: Vuoden loppuun kirjastotoimenjohtajan sijaisuutta hoitaa Laitilan kirjastossa jo hyvän aikaa työskennellyt kirjastonhoitaja Päivi Salminen ja syksyllä johtajaa haetaan uudella hakukierroksella.

– Tämä on hyvä ratkaisu, sillä tiedän Päivin pärjäävän hommassa hyvin. Vaikka onhan tämä hänelle vähän kuin hyppy suoraan syvään päätyyn, hän kuvailee.

Kirjastotoimenjohtajan virkaa sijaistavalle Salmiselle on jo rekrytoitu sijainen.

Mutka on ollut Laitilan kirjastotoimenjohtajana reilun kymmenen vuoden ajan. Mutta alkujaan hän aloitti työelämänsä tyystin toisenlaisissa hommissa.

– Olen opiskellut kosmetologiksi ja ennen kuin perustin oman yrityksen, menin lukemaan taloustiedettä. Siellä eräs opettajani kannusti opiskelemaan ja suoritinkin opintoja niin, että sain kirjastonhoitajan pätevyyden, hän kertoo.

Hän toimi apteekkikosmetiikan esittelijänä, kun huomasi naapurikunnan etsivän kirjastonhoitajaa. Mutka päätti hakea paikkaa ja siitä alkoi ura kirjastoalalla. Sittemmin työpaikat ovat vaihtuneet ja opintojakin on kertynyt lisää.

”Kyllä minä eläkkeelle jäämistä pohdin aika pitkään, mutta kun päätös syntyi, olo tuntui huojentuneeltakin.”

VAIKKA kirjastot ovat aina toimineet kuntalaisten kohtaamispaikkoina ja eräänlaisina julkisina olohuoneina, niin on niiden rooli muuttunutkin.

– Nykyäänhän kirjastoilla on paljon palvelutoimintaa. Laitilassa esimerkiksi tehdään vinkkauksia runsaasti eri-ikäisille ja meidän työntekijä käy lukemassa Palkkeessa, on kirjasto kotiin -palvelua ja muuta, Mutka avaa.

Vaikka automatisointia on lisätty ja moni kirjaston asiakas hoitaa lainaukset omatoimisesti, niin toisaalta palvelutoiminta on lisääntynyt.

– Kirjastoala on oikeastaan jatkuvassa muutoksen tilassa. Kirjastoalalla pitäisi oikeastaan olla syvää markkinointiymmärrystä, sillä meillähän on vaikka mitä palveluja, mutta niitä markkinoidaan aika huonosti, hän harmittelee.

Kirjastolaki velvoittaa kirjastoja järjestämään erilaista toimintaa ja palveluja.

– Yleisesti kirjastojen roolina on olla esimerkiksi kansalais- ja digitaitojen edistäjä ja opastaja. Ja kirjastojen rooli tulee tulevaisuudessa entistä enemmän keskittymään digitaalisiin palveluihin.

Laitilankin kirjastosta saa kuka vain hakea tukea kaikenlaisiin digitaalisiin palveluihin.

”Korona-aika on ollut kirjastoillekin hyvin poikkeuksellinen ajanjakso.”

Laitilan kirjastotoimenjohtajana Marja-Liisa Mutka on toiminut reilut kymmenen vuotta. Arkistokuva.

KIRJASTOJEN yhteistyö on nykyään tiivistä.

– Vaski-kirjastojen yhteistyö on hyvää ja Turku on ollut hyvä veturi, Mutka kiittelee.

Yhteistyö kirjastojen välillä näkyy myös siinä, että hankintoja tehdään entistä enemmän koko Vaski-alue huomioiden.

Yhteistyötä tehdään myös kaupungin eri toimialojen kanssa.

– Kirjastoissahan järjestetään hyvin monenlaista toimintaa, kuten luentoja, esityksiä, musiikkitapahtumia, kirjailijavierailuja ja taidenäyttelyjä. Monen tilaisuuden järjestäminen on luontevaa tehdä muiden kanssa ja meillä onkin hyvää yhteistyötä esimerkiksi kaupungin liikunta- ja kulttuuritoimen, kansalaisopiston ja musiikkiopiston kanssa.

Korona-aika on ollut kirjastoillekin hyvin poikkeuksellinen ajanjakso, kun kaikki ylimääräinen yleisölle suunnattu toiminta on karsittu pois. Pikkuhiljaa tapahtumia aletaan taas ottaa kalenteriin.

”Mutkalle eläimet ovat aina olleet tärkeitä, ja hänen ilonaan on ollut niin koiria, kissoja kuin hevosiakin.”

PÄÄTÖS eläkkeelle jäämisestä ei käynyt aivan tuskitta, Mutka kertoo.

– Kyllä minä sitä asiaa pohdin aika pitkään ja välillä mieli oli puolesta ja välillä vastaan. Mutta kun päätös sitten syntyi, olo tuntui huojentuneeltakin.

Eläkepäivien ensimmäinen haastekin on jo selvillä.

– Minulla on vuoden ikäinen koira ja meillä on aika iso erimielisyys siitä, miten hihnassa kävellään. Siihen täytyy nyt käyttää aikaa ja saada homma toimimaan niin, että meillä kummallakin on kivaa ja voidaan alkaa tekemään kunnollisia kävelylenkkejä, hän naurahtaa ja kertoo uuden tulokkaan luonteen eroavan melkoisesti hänen aiemmista koiristaan.

Marja-Liisa Mutkalle eläimet ovat aina olleet tärkeitä, lukion jälkeen hän haaveili eläinlääkärin ammatistakin, mutta eläinlääketieteelliseen ovet eivät useammasta yrityskerrasta huolimatta koskaan auenneet. Hänen ilonaan on kuitenkin aina ollut eläimiä, niin koiria, kissoja kuin hevosiakin.

”Ajattelin, että voisin torpassani tehdä pientä remonttia.”

KESÄLLÄ hän aikoo myös kesyttää villiintymään päässeen pihapiirinsä.

– Täytyy raivata, leikata ja istuttaa uuttakin, hän suunnittelee, mutta tunnustaa homman hoituvan energisen koiran ehdoilla.

– Saa nähdä, miten homma meiltä kahdelta sujuu. Nimittäin jotenkin kummasti istuttamistani perunoista osa puuttuu eikä porkkanatkaan ihan niin tiiviisti kasva kuin ne on istutettu, hän kuvaa nauraen ja sanoo tietävänsä, että koira on hoitanut omatoimisesti ja hieman liian innokkaasti harvennushommia.

Syksymmällä hän suunnittelee tekevänsä ”sopivassa määrin” töitä ja toivoo oppivansa aivan uusiakin taitoja.

– Ajattelin, että voisin torpassani tehdä pientä remonttia, hän kertoilee ja kuulostaa innostuneen uteliaalta selvittämään, miten porakone ja maalisuti istuvat käteen.