Jari Aaltonen nauttii lasin kauneudesta – Taidelasiharrastajat katsovat aina esineen pohjaan

0
Jari Aaltosen mukaan taidelasilöytöjä on nykyisin vaikea tehdä, sillä ihmiset tietävät astioiden arvon. - Tämä painaa yli 5 kiloa, hän kertoo ruotsalaisesta vaasistaan.

Laitilalaisen Bolero-kuoron johtaja Jari Aaltosella on muitakin intohimoja kuin musiikki, nimittäin taidelasi. Lasia hän on kerännyt parikymmentä vuotta.

– Keräily on sellainen harrastus, että se vie mukanaan, hän sanoo.

Asiantuntemusta on kerääntynyt vuosien aikana. Joskus häntä kysytäänkin arvioimaan esimerkiksi kuolinpesien astioita.

Aaltosella on kannuja, maljakoita, tuhkakuppeja, hedelmälautasia ja monenmoisia astioita hyllykaupalla raumalaisessa varastossa.

Varaston on oltava lämmin, jotta astiat pysyvät hyvinä. Erityisesti keramiikka voi vuodenaikojen lämmönvaihteluissa krakeloitua. Silloin pinnassa näkyy hiushalkeamia.

– Rakensin talon vuonna 2017 Laitilaan ja nykyään asun siellä. Aiemmin asuin 25 vuotta Raumalla.

Maakuntarajan ylittäminen ei hänestä tunnu miltään.

– Tunnen ajavani kodista kotiin, hän sanoo.

Muun muassa Arabia, Kupittaan Savi, Riihimäen, Muuramen ja Humppilan lasi sekä Strömbergshyttan nousevat esiin Aaltosen esitellessä kokoelmaansa. Suunnittelijoista puheessa vilahtelee tunnettuja taiteilijoita kuten Aimo Okkolin, Heikki Orvola, Helena Tynell, Tamara Aladin, Kai Blomqvist, Saara Hopea ja Kaj Franck.

– Yksi tavara on sieltä ja toinen täältä.

Monet tavaroista ovat Aaltosen mukaan olleet varmasti käytössä. Ehjänä säilynyt vanha lasiesine on arvokas.

– Jos esineessä on kolhu, sen arvo menee nollaan.

Toisaalta, jos esineessä on paikallaan tarra, esimerkiksi Iittalan astioissa, arvo nousee.

Joidenkin lasiesineiden käyttötarkoitus ei ole Aaltosellekaan selvä, mutta juuri erikoisuudet kiehtovat häntä.

– Lasista saa ihan uskomattomia juttuja.

Esimerkiksi pulputuspullo on muotoiltu lasista niin, että siitä kaadettaessa kuulu pulputusääni. Väreissä on myös valikoimaa. Tällä hetkellä erityisesti keltaiset ja punaiset lasit ovat keräilijöiden suosiossa. Myrkkylasiksi kutsutaan metallinhohtoiseksi käsiteltyä lasia, neodyymi on puolestaan lasia, jonka väri muuttuu ympäristön mukaan.

Lasiharrastajat katsovat aina esineen pohjaan. Siellä on erilaisia leimoja, jotka kertovat alkuperästä.

– Tässä on piippuleima, Aaltonen näyttää yhtä pohjaa, jossa totta tosiaan on tekstin lisäksi tehtaan piipun kuva.

Vanhimmissa esineissä on käsin maalattu signeeraus.

– Nämä ovat täysin käsityötä.

Erityisesti Aaltosta kiehtoo lasiesineiden visuaalisuus. Aurinkoisena päivänä valo tuntuu oikein leikkivän lasiesineiden eri muodoissa ja väreissä.

– Mutta onhan näissä rahaakin kiinni.

Erään hyllyn edessä Jari Aaltonen ottaa käsiinsä maljakon ja näpäyttää varovasti kynnellä lasin reunaan. Heleä kilahdus paljastaa, että käsissä on kristallia.

– Kristallissa on paljon enempi lyijyä kuin tavallisessa lasissa.

Aaltosen vanhimmat lasiesineet ovat 1800–1900-lukujen vaihteesta. Muumimukeja Jari Aaltonen ei tunnusta keräävänsä.

– Vaikka on minulla niitä yli 50, hän naurahtaa.