Kukon kuva

0

Lauri Kattelus

Urhea, rintaansa röyhistelevä komistus. Pihamaan kuopija ja ylpeä valtias. Kantava kiekaisu kaikuu joskus vireessä ja joskus sen vierestä. Kukko on pieni suuri olento, joka on antanut muodon kaupungin vaakunalle, logolle ja niihin viittaaville tuotemerkeille. Kukko kaupungin kuvana ei ole mikään sattumasaapastelija. Ahti Hammarin taiteilema vaakunakukko oli syntyessään kertomus kanapitäjän todellisuudesta – toteen nojaava symboli, joka jo ensi vilkaisulla kertoo tarinan pitäjän elämästä. Tunnus on kestänyt aikaa. Kanat, munat, eivätkä kukon ylpeys ole vuosien vaihtuessa kadonneet Laitilasta.

Kukko on tunnettu symboli etelämpänäkin. Gallian kukon tarina alkaa jo antiikin Rooman valtakunnan laajentumisista ja silloisen valtakunnan navasta hyvin etäisen provinssin nimen samankaltaisuudesta myös kukkoa tarkoittaneen latinan sanan kanssa. Jokainen historiansa – eli tiukan lähdekritiikin läpäisseet Asterix-sarjakuvat – tunteva muistaa tarinat viimeisestä gallialaisesta kylästä, joka soturisankari Asterixin johdolla sitkeästi ja menestyksekkäästi puolusti itseään suuren valloittajan ylivaltaa vastaan. Kuin kukot konsanaan!

Asterixin kotikylä taikajuomineen ja villisikajuhlineen on populaari kuvaus itseensä uskoneesta kansasta. Ranskan kukkokansaan yhdistetään tänäänkin luonteenpiirteet omaleimaisuudestaan, kotiseudustaan ja juuristaan pystypäin ylpeinä kulkevista ihmisistä. Gallian kukko heräisi eloon antiikin aikana, se jäi välillä lähes unohduksiin ja löydettiin jälleen Ranskan vallankumouksen jälkeen kansalliseksi symboliksi, joka koristaa niin sotamuistomerkkejä kuin maan jalkapallojoukkueen pelipaidan rintaa.

Onko Gallian kukosta ja sen ylpeyden voimasta ja sitkeästi imperiumia vastaan taistelleista sarjakuvahahmoista sitten vedettävissä punaista lankaa Laitilan omaan kukkotunnukseen? Vai onko tällainen mielikuvien rakentelu vain mielikuvituksen tuotetta rauhallisen kesäillan ratoksi? Kumpaankin kysymykseen vastaus on kyllä.

Kaupungin todellisuuteenkin perustuvat vaakunatunnukset ovat mielikuvien luomista. Kukko on symboli, joka kuvastaa sitä tarinaa, joka sille annetaan. Ei enempää, eikä vähempää. Se liittyy, tai on liittymättä, muihin maailmalla joukkoja yhdistäviin lajitovereihinsa juuri siinä laajuudessa, kuin sen mielikuvituksissamme sallitaan. Sellaisia symbolit ovat. Mielikuvituksen tuotteita, jotka muuttuvat todeksi ajatuksissamme. Voimme vaakunakukkoa katsoessamme hyvinkin olla se taikajuomia keittelevä sisukas kylä, joka viis veisaa maailman suurten kotkotuksista ja on ylpeästi sellainen kuin on.

Kirjoittaja on Laitilan kaupunginjohtaja.