Tätä on odotettu: kahden vuoden koronatauon jälkeen Munamarkkinat valtaa jälleen viikkoa ennen juhannusta Laitilan keskustan.
Mikä tekee Munamarkkinoista niin erityisen tapahtuman ja miksi se on säilynyt läpi vuosikymmenten elinvoimaisena? Siihen ei olemassa yhtä vastausta, mutta yksi on tämä: tapahtuma syntyi vuonna 1972 yhdessä tekemällä ja sama resepti on tuottanut onnistuneen tapahtuman sen jälkeenkin jo 50 vuoden ajan.
Munamarkkinat eli laitilalaisten suussa tuttavallisemmin Munikset on tapahtuma, joka on jättänyt vahvoja muistijälkiä ihmisten mieliin. Siellä on kohdattu elämänkumppaneita, ahmittu metrilakua ja hattaraa, bongailtu julkkiksia ja nautittu vain yksinkertaisesti olemisen ja kesän riemusta.
Juhlavuoden kunniaksi ilmestynyt 50 kesää markkinailoa! -kirja valottaa tapahtumaa sen tekijöiden ja kävijöiden kautta. Markkinoiden merkitys paikkakunnalle ja siellä asuville ihmisille on merkityksellisempi kuin satunnainen kävijä saattaa ajatella. Tapahtuma ei synny itsestään, vaan sen dynamona toimivassa Munamarkkinat ry:ssä on mukana paljon taustalla toimivia ihmisiä, joita kirjaan on haastateltu.
Joidenkin kohdalla Munamarkkinoilla on ollut elämää mullistava vaikutus: kirjassa kerrotaan kaksi tapahtumassa alkanutta rakkaustarinaa, jotka ovat johtaneet avioliittoon.
Munamarkkinat ilmestyi katukuvaan vuonna 1972 hengästyttävällä vauhdilla. Vain kuukausi sen jälkeen, kun Laitilan Osuuskauppaan oli kokoontunut yritys- ja elinkeinoelämän edustajia pohtimaan uuden kotiseututapahtuman perustamista.
Ensimmäisille markkinoille saatiin runsaasti ohjelmaa ja avajaisten juhlapuheen piti eduskunnan puhemies V.J. Sukselainen . Sen sisältö on ajankohtainen edelleen: “Kunnallinen elämä on kansallista elämää pienoiskoossa. Jos pyritään saavutuksiin, joihin yksilön voimat eivät riitä, tarvitaan yhteishenkeä”, Sukselainen tervehti yleisöä.
Jo toiset Munamarkkinat houkuttelivat Laitilaan peräti 24 000 markkinavierasta. Silloin ja edelleen Munamarkkinat vetää väkeä myös Laitilan ulkopuolelta.
Legendaarinen kunnanjohtaja Eero Honkinen oli yksi tapahtuman vankkumattomista puolustajista. Hän toimi eläkkeelle jäämiseensä asti ja vielä vähän aikaa sen jälkeenkin Munamarkkinat ry:n puheenjohtajana. Honkinen näki tapahtuman merkityksen paitsi Laitilan tunnettuuden ja elinvoiman lisääjänä myös kuntalaisten hyvinvoinnin edistäjänä.
Kaikki eivät olleet asiasta kunnanjohtajan kanssa samaa mieltä. Osa laitilalaisista vierasti helikopterien pärinää ja markkinahumua. Yksi tapahtuman näkyvimmistä vastustajista oli kirkkoherra Yrjö Heinonen, joka kirjoitti aiheesta kitkerästi paikallislehden yleisönosastoon. Uskon, että jotakin hyvin tärkeää on jäänyt huomaamatta, kun on lähdetty markkinalinjalle , hän kirjoitti. Viimeinen pisara oli, kun striptease-teltta oli sijoitettu kirkon lähelle.
Myöhemmin yhteinen sävel löytyi ja nykyään seurakunta on omilla tapahtumillaan mukana markkinoilla.
Honkinen pohti ensimmäisillä markkinoilla sitä, mikä on Laitilan Munamarkkinoiden syvin olemus ja kuvaili sitä koko ajan muuttuvaksi. Olennaista siinä oli hänen mielestään siitä kumpuava sosiaalisuus. Se on tapahtuma, joka saa hymyn ihmisten kasvoille, hän kiteytti.
Pitäjätapahtuma on kasvanut yhteisölliseksi kaupunkifestivaaliksi ja tuonut iloa ihmisten elämään. Sen perustajien alkuperäinen tavoite on toteutunut: kaupunki tunnetaan markkinoistaan ja Laitila on noussut tapahtuman ansiosta Suomen epäviralliseksi munapääkaupungiksi.
Markkinoita on vuosien varrella arvostelu kananmunien puutteesta. Kirja todistaa, että muna on ollut esillä monella tavalla: sitä on tuotu esille terveydellisestä näkökulmasta ja siitä on markkinoilla kokkailtu monenlaisia ruokia niin torilla kuin nyt jo historiaan ja monien mieliin jääneillä pitopäivällisilläkin.
Munamarkkinat ry on jakanut yleishyödyllisiä avustuksia ja edistänyt paikkakunnan kehitystä muillakin tavoin. Harva tietää, että ilman yhdistystä torille ei olisi saatu esiintymislavaa vuonna 1996.
Torimyyjien keskuudessa markkinoilla on hyvä maine, sillä porukkaa tulee takuuvarmasti ja tunnelma on korkealla. “Hattara käy kaupaksi sukupolvelta toiselle”, vakuuttaa markkinoilla vuosikymmeniä juhannusta edeltävän viikonlopun viettänyt porilainen torikauppias Harri Taimi kirjassa.
Munamarkkinat on monille entisille ja nykyisille laitilalaisille jokavuotinen kohtaamispaikka. Väkeä ei tarvitse juurikaan houkutella, mutta sitäkin on vuosien varrella tehty monilla tavoilla. Yhden erikoisimmasta mainostempauksista hoiti Laitilan Eräsissit, kun partiolaiset työnsivät Turusta Laitilaan jättimunan kottikärryillä.
Oheistapahtumien määrä on Munamarkkinoilla kasvanut vuosien aikana. Romutori on yksi suosituimmista. Tänä vuonna päivänvalon näkee Laitila Festival, joka jatkaa vetovoimaisen Karjuteltan jalanjäljissä. Historia toistaa itseään: tapahtumassa esiintyvät muun Dingo ja Eppu Normaali, jotka kumpikin esiintyivät Munamarkkinoiden aikaan järjestetyissä rock-tapahtumassa 1980-luvulla.
Kotiseututapahtuman juuria on Laitilassa arvostettu ja vaalittu. Siksi sitä ole tarvinnut koskaan tehdä uudelleen alusta asti. Munamarkkinat rakentuu perinteistä, mutta tapahtuma myös uudistuu joka vuosi.
Viikonloppu ennen juhannusta on säilynyt tapahtuman ajankohtana koko sen historian ajan. Ainoastaan kolmena vuonna Munamarkkinat on jäänyt järjestämättä. Vuonna 1974 sekä vuosina 2020 ja 2021 tapahtumaa ei ollut.
1970-luvulla syynä oli keskustan remontti ja 2020-luvulla maailmanlaajuinen pandemia, jonka vuoksi yleisötapahtumat oli kielletty.
Viisikymmentä vuotta sitten syntynyt tapahtuma on kuin leipäjuuri, joka vain paranee vanhetessaan. Markkinoilla on täysin oma ja ainutlaatuinen taikinajuurensa. Se kuplii iloisesti nyt juhlavuonna 2022 ja toivon mukaan myös tulevaisuudessa.
Jutussa käytetyt kuvat ovat 50 kesää markkinailoa! -kirjan kuvitusta. Kuvaajat: Ilkka Simola ja Eija Eskola-Buri
