Hyvää huomenta, robotti Pate!

0

Suomen Lähijunat esitteli viime viikolla Turku – Uusikaupunki -radalle visioimaansa lähijunaliikennettä. Yhtiö suunnitteli, että junat kulkisivat aluksi tunnin välein, vuonna 2026 puolen tunnin välein ja vuonna 2040 jo 20 minuutin välein. Hätkähdin. Tähän mennessä suunnitelmia on laadittu vuoteen 2030 tai 2035 asti. Nyt visiot harppaavat jo 18 vuoden päähän. Tänään syntyvä lapsi on silloin täysi-ikäinen.

Aloin miettiä, minkälaista elämä voisi olla vuonna 2040. Olen silloin 76-vuotias ja jos hyvin käy, voin vielä käyttää sitä lähijunaa, joka kulkee 20 minuutin välein. Yksityisautoilusta on tullutkin niin kallista, että olen silloin varmasti jo luopunut omasta autostani. Robottisähköautojakin liikkuu, mutta valtaosa väestöstä kulkee junalla tai sähköbussilla, jossa voi katsoa elokuvaa tai pidemmällä matkalla olla vaikka hierojalla.

Vuonna 2040 vanhukset eivät tarvitse siivouspalvelua, sillä robotti-imuri ahmivat villakoirat kitaansa tuossa tuokiossa, kunhan on ensin käynyt lataamassa aurinkokennonsa. Jo 2020-luvulla niitä pyöri kissojen kiusana joissakin huusholleissa.

Herään aamulla linnunlauluun, vaikka ikkunat ovat kiinni. Sänky on reagoinut liikkeisiini ja havaitsee, että olen heräämässä ja alkaa soitella linnunlaulua. Valotkin syttyvät lempeästi, samaan tyyliin kuin hierova sänky on nukuttanut minut illalla.

Keittiössä robotti toivottaa hyvät huomenet. Olen antanut sille nimeksi Pate. Pate on jo tilannut kahviautomaatilta kauramaitolatten. Robotti tarjoutuu tekemään aamiaisleivät tai keittämään puuron, mutta tänä aamuna haluan keittää puuron itse. Hyräilen hämmentäessäni puuroa. Olo on nostalginen, kun saan ihan itse olla hellavahtina. Tosin liesi kiehauttaa puuron puolessa minuutissa valmiiksi ja juuri sopivanlämpöiseksi. Kun puuro on valmis, se kilauttaa kelloa ja pitää puuron 42-asteisena.

Pate kysyy, haluaisinko nähdä tai kuulla uutisia. Voin valita, katsonko uutiset aamiaispöydän pinnasta tai seinältä. Tai sitten vain kuuntelen ne. Tänä aamuna pyydän, että kuulen ne Jussi-Pekka Rantasen äänellä. Rantanen on jättänyt uutisstudion jo vuosia sitten, mutta voin kuunnella uutiset kenen tahansa äänellä ja millä tahansa kielellä.

Aamiaisen jälkeen lähdemme robotin kanssa kävelylle. Vaikka on talvi, mitään nastakenkiä ei ole tarvinnut enää vuosiin. Kävelyreitit lämpenevät aurinkoenergialla. Ilmastonmuutos on muutenkin vienyt talvet. Keskilämpötila on noussut lapsuudestani pari astetta.

Liikenne on rauhallista, sillä vuoteen 2040 mennessä puolet kaupunkien autoista on kadonnut. Paikasta toiseen liikutaan robotisoiduilla joukkoliikennevälineillä. Laitilaan on yritetty saada Hyperloop-yhteyttä, jolla pääsisi vartissa Kööpenhaminaan, mutta sen saaminen on ollut yhtä hankalaa kuin silloin 2020-luvulla Kasitien Laitilan uuden risteyksen rakentaminen. Ilmassa lentelee droneja kuljettamassa ruokakasseja tai mitä ikinä ihmiset ovat tilanneetkaan. Dronet kuljettavat myös ihmisiä.

Vastaan tulee muitakin kävelijöitä. Kävely on yhä suosituin liikuntalaji ja ihmisillä on nyt aikaa liikkua, kun vapaa-aikaa on paljon. Työvelvoite on enää muutaman tunnin viikossa, sillä robotit hoitavat pääosin kaikki työt. Aamukävely johtaa kylätalolle, johon ihmiset kokoontuvat tapaamaan toisiaan. Ilmastonmuutos on tuonut rajuja myrskyjä ja ne ovat saaneet ihmiset etsimään turvaa toisistaan. Kylätalolla jaetaan talkootehtäviä, joihin kaikki osallistuvat rankkasateen tullessa tai myrskyvaurioitten välttämiseksi. Ihmiset elävät muutenkin enemmän toisilleen, kun työkiireitä ei enää ole.

Kylätalon pelloilla käyskentelee kesäisin lampaita. Ne hoitavat niittyä, mutta eivät joudu pataan, sillä oikea liha on korvattu keinolihalla tai muilla proteiinituotteilla.

Teija Uitto

Kirjoittajan mielikuva tulevaisuudesta perustuu Sitran asiantuntijoiden näkemyksiin.